Kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden yhteydet metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin 6–8-vuotiailla lapsilla

Kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä useisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin ja niiden kasautumiseen jo lapsuudessa. Lasten metabolista oireyhtymää ei ole pystytty määrittelemään samaan tapaan kuin aikuisilla, mutta erityisesti ylimääräistä rasvamassaa pidetään haitallisena terveyden kannalta. Hyvän kestävyyskunnon tiedetään edistävän terveyttä myös lapsilla, mutta edelleen on epävarmaa, pystytäänkö hyvällä kestävyyskunnolla kompensoimaan lihavuuden aiheuttamia terveysongelmia. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kestävyyskunnon ja kehon rasvapitoisuuden yhteyksiä metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin sekä tutkia kestävyyskunnon yhteyttä kardiometaboliseen riskiin lapsilla, joilla on suurentunut rasvaprosentti. Tämä työ perustuu Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimuksen vuosina 2007–2009 toteutetun alkumittausvaiheen aineistoon. Kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä. Kestävyyskunnon mittareina käytettiin maksimaalista työkuormaa suhteessa kehon kokonaismassaan (W/kg) ja rasvattomaan massaan (W/lm [lean mass]). Kehon rasvaton massa ja rasvamassa mitattiin kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA). Metabolista oireyhtymää arvioitiin vyötärönympäryksen, seerumin paastoinsuliinin, plasman paastoglukoosin, triglyseridien, HDLkolesterolin sekä systolisen ja diastolisen verenpaineen keskiarvon avulla lasketulla kardiometabolisella riskipistemäärällä (cMetS). Insuliiniresistenssin arviointiin käytettiin paastoverinäytteistä analysoituja insuliini- ja glukoosipitoisuuksia sekä insuliiniresistenssiä kuvaavaa HOMA-IR-arvoa. Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla käyttäen lineaarista regressioanalyysiä ja kovarianssianalyysiä (ANCOVA). Tutkielmaan valikoitui 452 lasta, joista tyttöjä oli 216 (47,8 %) ja poikia 236 (52,2 %). Suurempi rasvaprosentti ja heikompi kehon kokonaismassaan suhteutettu kestävyyskunto olivat yhteydessä korkeampaan kardiometaboliseen riskipistemäärään, insuliiniin ja HOMA-IR-arvoon sekä tytöillä että pojilla (p<0,001). W/lm ei ollut yhteydessä tulosmuuttujiin kummallakaan sukupuolella. Rasvaprosentin ja kestävyyskunnon sukupuolispesifien mediaanien mukaan jaetuissa ryhmissä lapsilla, joilla oli korkeampi rasvaprosentti ja parempi W/kg, oli matalampi kardiometabolinen riskpistemäärä, insuliini ja HOMA-IR-arvo kuin niillä, joilla oli suurempi rasvaprosentti, mutta matalampi W/kg. W/lm ei ollut yhteydessä metabolisen oireyhtymän ja insuliiniresistenssin kuvaajiin lapsilla, joilla oli matalampi tai korkeampi rasvaprosentti, vaan korkeampi rasvaprosentti oli yhteydessä korkeampaan kardiometaboliseen riskipistemäärään, insuliiniin ja HOMA-IR-arvoon riippumatta W/lm tasosta. Tulosten mukaan kehon rasvapitoisuus on selkeästi yhteydessä metabolisen oireyhtymän ilmentäjiin. Kestävyyskunnon myönteiset yhteydet kardiometaboliseen riskiin voivat selittyä kehon rasvapitoisuuden eroilla, mikä korostaa normaalipainoisuuden ja normaalin kehon rasvapitoisuuden merkitystä kardiometabolisen terveyden edistämisessä jo lapsilla. Kestävyyskunnon merkitystä kardiometaboliseen riskiin on kuitenkin syytä tutkia lisää. Tämän tutkielman poikkileikkausasetelman vuoksi syy-seuraussuhteita ei pystytä selvittämään.