Metsäbileet heterotopiana : omaehtoisen tilan merkitykset alakulttuuriyhteisölle

Abstract

Metsäbileitä on järjestetty julkisesti saavutettavissa sijainneissa Jyväskylän lähimetsissä jo useita vuosia, mutta ne ovat silti pysyneet eräänlaisena salaisuutena. Tapahtumat ovat elektroniseen musiikkiin painottuneita, suurelta yleisöltä piilossa olevia eksklusiivisia kutsuvierastapahtumia. Metsäbileet ovat niin kutsuttuja reivejä, ja tapahtumina ne pyrkivät eroamaan ja tarjoamaan vaihtoehtoista tilaa valtavirtaisille tapahtumatiloille ja tapahtumakulttuurille. Tutkielma soveltaa alakulttuurin käsitettä sekä Michel Foucault’n teoreettisia ajatuksia subjektista, vallasta ja tilasta. Foucault’n käsite heterotopia toimii tutkielmassa keskeisenä teoriaohjaavana käsitteenä. Vastaavat muualla Suomessa järjestetyt tapahtumat ovat nousseet viime vuosina julkisuudessa esille esimerkiksi meluhaittojen vuoksi, mutta järjestäjien ja tapahtumiin osallistuvien näkemykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkielman tavoitteena on raottaa metsäbileitä koskevaa salaisuutta ja tuoda ilmiötä sekä sen taustalla olevaa kulttuuria ymmärrettäväksi. Olen kiinnostunut selvittämään, millaisia merkityksiä metsäbileisiin osallistuvat antavat tapahtumalle, miksi tapahtuma on eksklusiivinen, millainen tapahtumatila on kokemuksena sekä millaisille tapahtumille ja tiloille metsäbileet toimivat vaihtoehtona. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:

Millaisia merkityksiä metsäbileillä on niihin osallistuville?

A) Millaisia merkityksiä tapahtuman eksklusiivisuudella on?

B) Millainen esteettinen kokemus metsäbileet ovat?

C) Kuinka tapahtumatila eroaa muista tiloista?

Tuotin aineiston kesällä 2021 haastattelemalla metsäbileiden sisäpiirin kuuluvia. Tulokset olen johtanut teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Ensinnäkin metsäbileisiin osallistuvien näkökulmasta tapahtuman eksklusiivinen luonne ensisijaisesti ennaltaehkäisee mahdollisia järjestyshäiriöitä. Toiseksi metsäbileiden estetiikka nojaa psytranceksi kutsuttuun alakulttuuriin. Psytrancesta kumpuavien perinteiden, kuten luontoyhteyden korostamisen, uniikin visuaalisuuden ja psykedeliaa korostavan musiikin pohjalta tapahtumatila pyrkii tuottamaan ympäristön, jota osallistujat kuvaavat eskapistisena ja transsimaisena arjesta irtautumisen kokemuksena. Kolmanneksi haastateltavat kertovat metsäbileiden olevan vaihtoehto yökerhoille, baareille ja alakulttuurin omille kaupallisissa tiloissa järjestetyille klubi-illoille. Keskeisenä erona näihin tiloihin metsäbileiden kuvaillaan mahdollistavat vaihtoehtoisen tilan, josta huomion arvoisena esimerkkinä toimii metsäbileiden tanssilattian eroavaisuus yökerhojen tanssilattian normeihin. Johtopäätöksinä esitän, että metsäbileet ovat transgressiivista toimintaa, joka hallinnalta piiloon vetäytymällä pyrkii tuottamaan marginaalitilan yhteiskunnan normatiivisten odotusten ulkopuolelle. Metsäbileiden keskeiset merkitykset ovatkin toimia omaehtoisena alakulttuuritilana, joka mahdollistaa poikkeuksellisia subjektiivisia vapauden kokemuksia yhden yön ajan.