Iskutuksia sisältävän liikunnan vaikutukset luun mineraalitiheyteen ja -massaan postmenopausaalisilla naisilla : 12 kuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun harjoitusintervention seurantatutkimus

Abstract

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. Vaihdevuodet ja erityisesti varhainen menopaussi ovat luukadon ja siihen liittyvien murtumien riskitekijöitä. Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iskutuksia sisältävän intervention vaikutuksien pysyvyyttä lisääntyneeseen reisiluun kaulan mineraalimassaan sekä parantuneeseen dynaamiseen tasapainoon 12 kuukauden harjoitusintervention päätyttyä 24 kuukauden seurannassa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, että muuttuuko lannerangan ja reisiluun kaulan mineraalitiheys, lannerangan luun mineraalimassa, polven itsearvioitu kipu, jäykkyys ja toimintakyky 12 kuukauden harjoitusintervention päätyttyä 24 kuukauden seurannassa. Lisäksi tutkittavien liikunta-aktiivisuutta mitattiin liikuntapäiväkirjan ja harjoitusryhmään osallistumisen avulla.

Tutkimukseen osallistui 80 postmenopausaalista naista, joilla oli todettu lievä polvinivelrikko. Harjoitusryhmä toteutti nousujohteista iskutuksia sisältävää aerobic- ja step-aerobic-harjoittelua kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Kontrolliryhmä jatkoi aiempaa liikuntakäyttäytymistään. Tutkittaville toteutettiin alkumittaukset (0 kk), loppumittaukset (12 kk) ja seurantamittaukset 12 kuukauden seurannan jälkeen (24 kk). Tässä seurantatutkimuksessa ryhmien välisiä eroja vertailtiin riippumattomien otosten T-testillä. Ryhmien välisten erojen vertailussa loppumittauksessa (12 kk) ja seurantamittauksessa (24 kk) käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysiä, jossa loppumittaus (12 kk) toimi kovariaattina. Lisäksi harjoitus- ja kontrolliryhmien tuloksista laskettiin kahden riippumattoman otoksen T-testillä erotusmuutosmuuttujat vähentämällä loppuarvosta (12 kk) seuranta-arvo (24 kk) ja vertailemalla niiden keskiarvoja toisiinsa.

Alkuperäisen tutkimuksen loppumittauksien (12 kk) mukaan vuoden kestänyt säännöllinen iskutuksia sisältävä harjoittelu lisäsi harjoitusryhmällä reisiluun kaulan mineraalimassaa 0.6 %, kun se väheni kontrolliryhmässä 1.2 % Tässä tutkimuksessa havaittiin, että liikuntainterventiolla saavutetut tulokset laskivat merkitsevästi vuoden seurannassa. Oikean reisiluun kaulan mineraalitiheys ja -massa vähentyivät enemmän harjoitus- kuin kontrolliryhmällä. Harjoitus- ja kontrolliryhmän välinen ero intervention päättymisen (12 kk) ja seurantajakson päättymisen (24 kk) välisenä aikana oli merkitsevä (p=0.01). Seurantatutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että 12 kuukauden liikuntaintervention vaikutukset reisiluun kaulan lisääntyneeseen mineraalimassaan eivät ole pysyviä. Liikunnan tulee olla säännöllistä ja jatkuvaa sekä riittävän intensiivistä, jotta sillä voidaan vaikuttaa luukudokseen osteoporoosin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Asiasanat: harjoittelu, osteoporoosi, luu, postmenopausaalinen nainen, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Osteoporosis is a bone disease in which a decrease in bone strength predisposes to fracture. Menopause, and especially early menopause, are risk factors for bone loss and related fractures. The purpose of this follow-up study was to investigate the persistence of the effects of high-impact exercise intervention on increased femoral neck bone mineral mass and improved dynamic balance from the end of the 12-month exercise intervention to the 24-month follow-up. In addition, the purpose of the study was to determine whether lumbar and femoral neck bone mineral density, lumbar bone mineral mass, self-assessed knee pain, stiffness, and functional capacity change from the end of a 12-month exercise intervention to 24-month follow-up. Moreover, the subjects' exercise activity was measured using an exercise diary and participation in an exercise group.

The exercise study included 80 postmenopausal women with mild knee osteoarthritis. The training group performed aerobics and step aerobics training with high-impact three times a week for 12 months. The control group continued its previous exercise behaviour. Initial measurements (0 months), final measurements (12 months) and follow-up measurements after 12 months of follow-up (24 months) were performed on the subjects. In this follow-up study, differences between groups were compared by T-test of independent samples. In the comparison of the differences between the groups in the final measurement (12 months) and the follow-up measurement (24 months), the analysis of variance of repeated measurements was used, in which the final measurement (12 months) served as a covariate. In addition, from the results of the training and control groups, the difference change variables were calculated by T-test of two independent samples by subtracting the follow up value (24 months) from the final value (12 months) and comparing their means with each other.

According to the final measurements of the of the original intervention study (12 months), one year of regular exercise training increased the bone mineral mass of the femoral neck by 0.6% in the exercise group, while it decreased it by 1.2% in the control group. In this study, it was found that the results obtained with the exercise intervention decreased significantly in the follow-up during one year. Bone mineral density and mass of the right femoral neck decreased more in the exercise than in the control group. The difference between the end of the intervention (12 months) and the end of the follow-up period (24 months) between the training and control groups was significant (p = 0.01). Based on the results of a follow-up study, it appears that the effects of a 12-month exercise intervention on the increased mineral mass in the femoral neck are not permanent. Exercise should be regular and continuous and intense enough to affect bone tissue in the prevention and treatment of osteoporosis.

Key words: exercise, osteoporosis, bone, postmenopausal women, randomized controlled study/trial