Fysioterapeuttien käsityksiä lasten lantionpohjan fysioterapian osaamisesta : fenomenografinen tutkimus

Abstract

Lasten ja nuorten rakon ja suolen toimintahäiriöitä, kuten päiväkastelua ja toiminnallista ummetusta, voidaan kuntouttaa lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneen fysioterapeutin ohjauksessa. Lasten lantionpohjan fysioterapian osaaminen edellyttää fysioterapian moniosaamista sekä kykyä työskennellä lasten ja perheiden kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten lantionpohjan fysioterapiaan erikoistuneiden fysioterapeuttien laadullisesti erilaisia käsityksiä lasten lantionpohjan fysioterapian osaamisesta ja paljastaa kriittisiä näkökulmia, joita tarkastelemalla ymmärrystä lasten lantionpohjan fysioterapian osaamisesta voidaan laajentaa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena hyödyntäen fenomenografista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin elo–syyskuussa 2021 yksilöhaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan 35–64-vuotiasta fysioterapeuttia, joilla oli keskimäärin 14 vuotta työkokemusta lasten lantionpohjan fysioterapiasta. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysimenetelmällä. Fenomenografisen tutkimuksen tulokset edustavat kollektiivisesti jaettuja käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä.

Fysioterapeuttien käsitykset lasten lantionpohjan fysioterapian osaamisesta jakautuivat kolmeen hierarkisesti laajenevaan kuvauskategoriaan. Kategorioissa osaaminen käsitettiin tarvittavien kompetenssien hallitsemisena, kompetenssien soveltamisena holistisesti sekä lapsen kasvun ja kehityksen tukemisena. Kuvauskategoriat varioivat viidessä eri teemassa, joita olivat 1) ammatillisen osaamisen fokus, 2) erikoisalaosaaminen, 3) lapsilähtöisyys, 4) vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot sekä 5) yhteistyö. Kuvauskategorioiden väliset kriittiset aspektit tunnistettiin tarkastelemalla kuvauskategorioiden sisällä ilmeneviä teemoja. Kuvauskategorioiden välisiä eroja ilmentävät kriittiset aspektit olivat ”kohtaamisosaaminen väylänä hoidon onnistumiseen”, ”terapeuttisen suhteen luominen”, ”ammattitaidon soveltaminen”, ”kokonaishyvinvoinnin tukeminen” sekä ”yhteistyön lisääntyminen”. Lapsen kasvun ja kehityksen huomioivan laajan tieto- ja taitoperustan lisäksi osaamisen keskiössä nähtiin taito kohdata lapsi ja tämän perhe luoden luottamuksellinen terapeuttinen suhde.

Tutkimuksen tulokset mukailevat aiempia tutkimuksia aikuisten lantionpohjan fysioterapian ja lasten fysioterapian konteksteissa toteutetuista tutkimuksista, mutta tuovat esiin lasten lantionpohjan fysioterapian osaamiselle ominaisia erityispiirteitä. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi alan ammattilaisten ymmärryksen syventämisessä sekä tulevien jatkokoulutusten suunnittelussa.

Pediatric bladder and bowel dysfunctions, such as urinary incontinence and functional constipation, can be rehabilitated under the guidance of a physiotherapist specialized in pelvic floor physiotherapy. Competence in pediatric pelvic floor physical therapy requires multidimensional physiotherapy skills and the ability to work with children and families. The purpose of this study was to explore the qualitatively different ways of understanding pediatric pelvic floor physical therapy competence among physiotherapists working with children. The aim was also to reveal critical aspects that may help individuals to deepen their understanding of the phenomenon.

The study was conducted as a qualitative interview study using a phenomenographic research approach. The material was collected in August – September 2021 through individual interviews. The study involved a total of eight physiotherapists aged 35 to 64 years, with an average of 14 years of experience in pediatric pelvic floor physiotherapy. The interviews were transcribed verbatim and analysed using a phenomenographic analysis method. The results of phenomenographic research represent the varying ways of understanding a phenomenon under study at the collective level.

Physiotherapists' conceptions of pediatric pelvic floor physiotherapy competencies were divided into three hierarchically expanding categories of description, in which competencies were understood as mastering the necessary competencies, applying competencies holistically, and supporting a child's growth and development. The descriptive categories varied based on five themes, which were 1) focus of professional competence, 2) specialty competence, 3) child-centeredness, 4) interaction and interpersonal skills, and 5) collaboration. Critical aspects between descriptive categories were identified by exploring at themes emerging within the categories. Critical aspects that differentiated categories were “collaboration skills as a pathway to treatment success”, “creating a therapeutic relationship”, “applying professionalism”, “supporting overall well-being”, and “increasing collaboration”. In addition to a broad knowledge and skills base that considers the child's growth and development, the ability to encounter the child and their family, creating a confidential therapeutic relationship, was seen as core competence. The results of the study resonate with previous studies in the contexts of adult pelvic floor physiotherapy and pediatric physiotherapy but highlight the specific features of pelvic floor physiotherapy expertise in children. The results can be used, for example, to deepen the understanding of professionals in the field and to plan future in-service training.