Kriittinen realismi sosiaalityön suuntauksena

Abstract

Kandidaatintutkielmassani perehdyn kriittiseen realismiin sosiaalityön tutkimuksessa käytettävänä filosofis-teoreettisena suuntauksena. Tutkielman sisältö koostuu yleisemmästä sosiaalityön teoriasuhteen pohdinnasta, sekä tarkemmasta katsauksesta kriittiseen realismiin ja sen merkityksen ja käytön analysointiin sosiaalityön tutkimuksessa.

Tutkimustehtäväni on tarkastella sitä, millä tavoin sosiaalityötä ja kriittistä realismia käsittelevässä tutkimuksessa hahmotetaan ja käytetään tätä realismin muotoa. Menetelmänäni toimii käsiteanalyyttinen kirjallisuuskatsaus ja aineistoni koostuu neljästä 2010-luvun jälkeen julkaistusta sosiaalityön väitöskirjasta.

Aineistoni tutkimuksissa kriittinen realismi paikantuu joko teoreettiseksi viitekehykseksi tai metateoriaksi. Sen puitteissa rajattu näkemys sosiaalisesta todellisuudesta näyttää mahdollistavan usein hankaliksi tutkittaviksi mielletyiden mekanismien, interventioiden ja vaikuttavuuden tutkimisen. Mekanismien tunnistaminen tapahtuu tutkimuksissa pääosin metateoreettisten oletusten asettamisen ja toimintaympäristön hahmottamisen avulla. Kriittiseen realismiin sisältyvä ajatus todellisuuden kerrostuneesta luonteesta tukee sosiaalityön tutkimusta toimijan ja rakenteen välisen dualismin ylittämisessä ja se ohjaa näkemään yksilön aktiivisena, emansipaatioon kykenevänä toimijana. Realistisen teorian käyttö tukee sosiaalityötä sen oman teoriapohjan vahvistamisessa jäsentämällä ja laajentamalla käsitystä sosiaalisesta maailmassa sekä tukemalla teoriakehittelyn mahdollisuuksia.