Vanhempien, kavereiden ja liikunnanopettajan liikunnallisen tuen yhteys 6-11-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 6–11-vuotiaiden lähipiirissä olevien sosiaalisten toimijoiden liikunnallisen tuen yhteyksiä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Liikunnallista tukea tarkasteltiin vanhempien, kavereiden ja liikunnanopettajan tuen osalta. Fyysinen aktiivisuus nähtiin tässä tutkimuksessa lasta reippaasti tai raskaasti kuormittavana liikunnan muotona, joka ei kuitenkaan rajoitu liikunnan harrastamiseen esimerkiksi seurassa. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan Liikkuva perhe –hanketta vuosina 2018–2020. Aineistoa kerättiin 97:stä eri koulusta ympäri Suomen kolmella erilaisella liikunnallista tukea mittaavalla kyselylomakkeella sekä fyysistä aktiivisuutta mittaavalla kiihtyvyysmittarilla. Hankkeeseen osallistui yhteensä 666 1.–4.- luokkalaista lasta vanhempineen, joista 554:ltä löytyi tarvittavat tiedot tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen kohdejoukosta 294 oli tyttöjä ja 260 poikia. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics 26 –ohjelmaa. Aineiston kuvailevissa osioissa käytettiin kohdejoukon lukumäärää (N), minimiarvoa (min), maksimiarvoa (max), keskiarvoa (ka), keskihajontaa (kh) ja prosenttiosuuksia (%). Aineistoa analysoitiin käyttämällä riippumattomien otosten t-testiä, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kavereiden liikunnallinen tuki oli tilastollisesti merkitsevä tekijä lasten objektiivisesti mitatulle fyysiselle aktiivisuudelle. Sukupuolten välisiä tuloksia tarkastelemalla havaittiin, että pojat kokivat saavansa kavereilta enemmän tukea kuin tytöt. Tämän lisäksi ikä ja sukupuoli selittivät lasten fyysistä aktiivisuutta ja sen muutoksia kohdejoukossa. Nuoremmat lapset liikkuivat enemmän kuin vanhemmat lapset ja fyysinen aktiivisuus laski asteittain nuorimmasta ikäluokasta vanhimpaan. Pojat liikkuivat tutkimuksen mukaan hieman enemmän kuin tytöt. Kouluiän saavuttaneiden lasten fyysisen aktiivisuuden vuosittaisen laskun vähentämiseksi tulisi ottaa huomioon lasten kaveripiirien vaikutus fyysiselle aktiivisuudelle. Jatkotutkimusta ajatellen olisi tärkeää tarkastella kaverisuhteita syvemmin ja seurata eri sosiaalisten toimijoiden tuen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen nuoren kasvaessa.

The aim of this study was to examine how physical activity related support from close social relations affects physical activity in 6–11-year-old children. In this study, social support was examined through the support received from child’s parents, friends, or P.E. teacher. Physical activity was defined as any moderate to vigorous intensity motion child engaged in during a typical week. Data for this study was collected during the years 2018-2020 as a part of a project called Active Family. This project was planned and administered by the Faculty of Sport and Health Sciences at the University of Jyväskylä. The data was collected from 97 different schools around Finland by using three separate kinds of questionnaires and accelerometers. Altogether, there were 666 children participating from grades one to four with their parents. Of these 666 participants, 554 had the required information for the study. Final sample consisted of 294 girls and 260 boys. To analyze the study data IBM SPSS Statistics 26 –program was used. To describe the results, we used number of cases (N), minimum value (min), maximum value (max), mean (m), standard deviation (sd) and percental shares (%). The body of data was analyzed with independent samples T-test, Pearson’s product-moment correlation coefficient (PPMCC) and hierarchical linear regression analysis. The results of this study showed that social support from friends was statistically significantly associated with the objectively measured physical activity in the children. The results also showed that boys experienced more support from their friends than girls did to a certain extent. Additionally, background factors such as age and gender explained the differences and changes in the physical activity in children. Younger children were more active compared to older ones and it was found that there is a systematic decline in the physical activity levels each year as a child got older. According to this study boys are physically a bit more active than girls on average. In order to diminish the phenomenon of declining physical activity at the ages 6-11 there should be an acknowledgeable link between the friendships and children’s physical activity levels. In the future research it is important to examine friendships more specifically to understand the effects of physical activity. It would be interesting to examine the effects of physical activity from different social supporters as child grows up to a young adult