Sotkuiset maailmat: Posthumanistinen kirjallisuudentutkimus

Abstract

Posthumanistisessa teoriassa ja tutkimuksessa verkostojen (net, network, mesh, meshwork), kiinnittymisten (entanglement, enmeshment, intra-action, interrelation), yhdessäolon ja -tulemisen (coexistence, coemergence, becoming-with), hybridisyyden, solmujen (knots, knottings) ja sotkun (mess) kielikuvat ovat yleisiä. Miksi? Epäjärjestyksessä ehkä kiehtovat asioiden sattumanvaraiset, ennakoimattomat yhdistelmät. Sotku kytkee toisiinsa asioita, jotka eivät millään välttämättömällä, annetulla tavalla kuulu yhteen. Sotku ei aina tarkoita likaa: takkujen, vyyhtien ja solmujen välitöntä vaaraa kylläkin. Voi olla häiritsevää, jos langat menevät solmuun, mutta kuinka muuten niiden välille syntyisi sidoksia? Sotkuiset maailmat. Posthumanistinen kirjallisuudentutkimus on kokoelma kirjallisuuden- ja taiteentutkimuksellisia artikkeleita, joissa tutkitaan erilaisia olioita ja maailmoja luonto-kulttuuri- erottelun tuolla puolen, sekä tarkastellaan ihmisen valtaa ja alttiutta suhteessa ei-inhimilliseen. Teoreettisesti lähestymistavat ovat posthumanistisia ja uusmaterialistisia, ja metodisesti painopiste on lukemisen menetelmissä: teos tarjoaa käytännöllisiä välineitä kaunokirjallisuuden ja muiden taiteenlajien analyyttiseen tarkasteluun, lukemiseen ja tutkimiseen. Kirjoittajat kytkevät yhteen kaunokirjallisia ja maailmallisia huolen ja kiinnostuksen aiheita, ja näin tehdessään pikemminkin korostavat kuin häivyttävät tällaisen tutkimuksenteon vääjäämätöntä sotkuisuutta. Ei-inhimilliseen liittyvät taiteelliset, filosofiset ja eettiset kysymykset ovat tehneet tuloaan suomalaiseen taiteentutkimukseen ja -teoriaan jo pitkään. Ekokriittisen tutkimuksen historiaa, käsitteitä ja menetelmiä suomalaislukijoille esittelevä Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama Äänekäs kevät. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus ilmestyi vuonna 2008. Posthumanistista teoriaa ja kysymyksiä avaava Posthumanismi julkaistiin Karoliina Lummaan ja Lea Rojolan toimittamana kuusi vuotta myöhemmin. Kaisa Kurikan ja Ilona Hongiston toimittama, vuonna 2013 ilmestynyt Toisin sanoin. Taiteentutkimusta representaation jälkeen esittelee posthumanististen keskusteluiden kannalta oleellista representaatiokriittisen taiteentutkimuksen metodologiaa. Sanna Karkulehdon, Aino-Kaisa Koistisen ja Essi Variksen toimittama tuore tutkimusantologia Reconfiguring human, nonhuman and posthuman in literature and culture (2020) pohtii ei-inhimillisyyksiä taiteissa, digitaalisessa kulttuurissa sekä ihmisten ja ei-ihmisten välisissä käytännöissä, ja se kiinnittyy metodisesti ja teoreettisesti jo samaan sotkuisuuteen kuin käsillä oleva teos. Sotkuiset maailmat. Posthumanistinen kirjallisuudentutkimus on eräänlainen toiminnallinen leikkaus ja dokumentti: se on pysäytyskuva siitä, millaista työtä tehtiin professori Lea Rojolan johdolla Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimusprojektissa Sotkuiset maailmat. Kielimateriaalit ja luontokulttuurit taiteentutkimuksessa vuosina 2015–18. Kaikki kirjan kirjoittajat osallistuivat projektin työskentelyyn, ja koko työryhmän puolesta kiitämme saamastamme rahoituksesta ja sen suomasta vapaudesta ajatella, sotkuisestikin, toistemme ja maailman kanssa.