Perintönä köyhyys : koulutustason vaikutus ylisukupolviseen huono-osaisuuteen

Abstract

Ylisukupolvisen huono-osaisuus on ajankohtainen aihe. Se ja sen riskitekijät huomioidaan pääministeri Marinin hallitusohjelmassa osana syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisyä. Ylisukupolvinen huono-osaisuus on myös sosiaalityön näkökulmasta suuri haaste niin aikuissosiaalityössä kuin perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa. Tarvitsemme ymmärrystä siihen, mitkä aiheuttavat huono-osaisuuden periytymistä sukupolvelta toiselle sekä keinoja sen katkaisemiseksi. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on pääosin vahvistettu koulutuspoliittisin ja tulojen tasaamisten kautta. Myös sosiaalityöllä on mahdollisuus vaikuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoon vähentämällä huono-osaisuuden vaikutuksia ja näin ollen taata huono-osaisten perheiden lapsille mahdollisuuksia.

Käsittelen kandidaatin tutkielmassani huono-osaisuuden käsitettä suhteessa köyhyyden käsitteeseen ja niiden eroa. Tutkielmani tutkimuskysymykset käsittelevät ylisukupolvista huono-osaisuutta, mitä se on ja miten koulutustaso vaikuttaa ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Tutkielmassani käytän kotimaisia kirjallisuuslähteitä, jotka ajoittuvat 2000-luvulle varmistaakseni ajankohtaisen tiedon.

Tutkielmassani tulee näkyville huono-osaisten perheiden vanhemmilla olevan itsellään matala koulutustaso. Vanhempien koulutustaso ja huono-osaisuus vaikuttavat lasten koulutustasoon negatiivisesti. Erityisesti pitkään jatkunut vanhempien toimeentulotukiasiakkuus vahvistaa todennäköisyyttä huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen. Lasten koulutuksen tukeminen ja koulutustason nostaminen nähdään ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemisen kannalta avain asemassa olevaksi.