Tutkielmani tarkastelee ammatillisen uransa alkupuolella olevien eri alojen taiteilijoiden näkemyksiä suomalaisen taidekentän rahoituksesta sekä rakenteiden toimivuudesta. Analysoin tutkielmassa taiteilijoiden identiteetin sekä arvon rakentumista taiteen kentällä sekä osana yhteiskuntaa. Rajaamalla haastateltavat nuoriin taiteilijoihin pyrin kytkemään tarkastelun myös
yleisempään keskusteluun nuorten asemasta työmarkkinoilla ja niin sanottuun prekarisaatiosukupolvikuilun käsitteeseen.
Tutkielmani aineistona toimii yhdeksän, seitsemää eri taiteen alaa edustavan, taiteilijan teemahaastattelua. Haastatteluita on ohjannut etukäteen laatimani kysymysrunko. Lisäaineistona tutkielmassani toimivat aiheesta tehdyt aikaisemmat tutkimukset sekä taidepoliittiset selvitykset. Analysoin keräämääni aineistoa monimenetelmällisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin, fenomenologisen tutkimustavan sekä diskursiivis-dekonstruktiivinen lukutavan avulla. Teorian osalta tutkielmani pohjautuu Pierre Bourdieu
n kenttäteoriaan sekä ajatukseen pääomista (forms of capital). Lisäksi tutkielmassa käsitellään taiteen kentän toimintaan vaikuttavia käsitteitä:
portinvartijuus, taiteilijuus, toimeentulo sekä köyhyys. Koska tutkimuksen kohteena ovat erityisesti nuoret taiteilijat, avaan myös nuoruuden käsitettä.
Taiteilijaidentiteetin perustana olevista työn tekemisen muodoista haastateltavat kokevat mielekkäimmäksi vapaana taiteilijana toimimisen. Työnkuvaan toivotaan myös vaihtelua, sillä toisin kuin palkansaajana, apurahalla, freelancerinä ja yrittäjänä toimiminen eivät mahdollista
lakisääteistä sosiaaliturvaa tai palkallista lomaa. Tulosten mukaan taiteilijan arvonmuodostus on monimutkainen prosessi, joka syntyy alan sisäisissä diskursseissa, joissa portinvartijoilla on merkittävä rooli opiskelijavalintojen sekä apurahoista ja palkinnoista päättämisen myötä.
Haastateltavat käyvät jatkuvaa kamppailua lisätäkseen arvostustaan portinvartijoiden
silmissä. Kilpailu apurahoista aiheuttaa väsymystä ja katkeruutta. Riittävän tulotason saamiseksi useat taiteilijat tekevät myös muita kuin taiteenalan töitä. Etenkin kaupalliseksi mielletyt työtehtävät saattavat kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti taiteilijan arvoon portinvartijoiden silmissä. Ratkaisuksi
tilanteeseen taiteilijat esittävät avoimempaa ja tasa-arvoisempaa apurahasysteemiä sekä perustuloa tai taiteilijapalkkaa. Haastateltavat kokevat, että taiteen kentällä esiintyy rahoituksen rakenteista johtuvaa eriarvoisuutta, mikä uhkaa alan kehitystä. Uralla eteneminen on vaikeaa, mitä nuoret
taiteilijat pyrkivät ratkaisemaan verkostojen avulla, sekä etsimällä työlle sisältöä muita kuin taloudellisen pääoman muotoja painottaen.
...
