Tavoitettavuus ja työn imu työn merkityksellisyyden ja työhön ylisitoutumisen näkökulmasta mediatyöntekijöillä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella media-alan työntekijöiden tavoitettavuutta työasioissa työajan ulkopuolella ja tavoitettavuuden yhteyttä työn imun kokemiseen. Lisäksi tutkimme, muuntavatko työn merkitykselliseksi kokeminen tai työhön ylisitoutuminen tavoitettavuuden ja työn imun välistä yhteyttä. Tutkimuksemme aineisto kerättiin e-kyselyllä syksyllä 2019 Suomen Journalistiliittoon kuuluvilta media-alan työntekijöiltä osana Media Work 2030 -tutkimushanketta. Koko tutkimushankkeessa kyselyn vastausprosentti oli 7,4 %, ja tämän käsillä olevan tutkimuksen otoskooksi muodostui 860 (naisia 61 %). Analysoimme aineistoa hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tavoitettavuus ei mediatyöntekijöillä ollut yhteydessä työn imun kokemiseen. Työn merkityksellisyyden tai työhön ylisitoutumisen muuntavaa vaikutusta tavoitettavuuden ja työn imun väliseen yhteyteen ei myöskään havaittu. Sen sijaan työn merkityksellisyys itsessään oli positiivisesti ja työhön ylisitoutuminen negatiivisesti yhteydessä työn imuun. Sekä työn merkityksellisyys että ylisitoutuminen työhön olivat molemmat positiivisesti yhteydessä tavoitettavuuteen, vaikka keskenään näiden muuttujien välillä ilmeni negatiivinen yhteys. Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä työn merkitykselliseksi kokeminen että ylisitoutuminen työhön saattavat selittää työntekijän tavoitettavuutta vapaa-ajalla, ja näistä työn merkityksellisyys toimii voimavarana ja ylisitoutuminen työhön riskinä yksilön hyvinvoinnille edellisen ollessa yhteydessä korkeaan ja jälkimmäisen vähäiseen työn imun kokemukseen. Jatkotutkimuksissa olisi aiheellista tarkastella lisää tavoitettavuuden ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä, sillä on tärkeää löytää erilaisia tapoja tukea työntekijöiden kokonaisvaltaista jaksamista ja hyvinvointia kiihtyvässä työelämässä.

The purpose of this master’s thesis was to examine the extended availability for work during non-work hours among media workers and the association between extended availability and the experience of work engagement. In addition, we examined whether the experience of meaningfulness in work or overcommitment to work modifies the relationship between extended availability and work engagement. The data for our study was collected via e-survey in September 2019 from media workers belonging to The Union of Journalists in Finland as a part of Media Work 2030 research project. The response rate for the whole research project was 7,4%, and the sample size for the study at hand formed up to be 860 (women 61%). We analyzed the data with the aid of hierarchical regression analysis. The results of this study indicated that there was no relationship between extended availability and work engagement among media workers. Neither did we find a modifying effect of meaningfulness or overcommitment to the relationship between extended availability and work engagement. Instead, meaningfulness in work itself was positively and overcommitment to work negatively associated with work engagement. Both work-related meaningfulness and overcommitment were positively associated with extended availability, although these two phenomena were negatively related to each other. As a summary, it can be stated that both work-related meaningfulness and overcommitment explain the extended availability during non-work hours of a worker, and of these, meaningfulness functions as a resource and overcommitment as a risk to the wellbeing of an individual, the former being in association with higher and latter with lower levels of work engagement. It would be justified to examine more closely the relationship between extended availability and wellbeing at work in further research, for it is important to find different ways to support the overall working capacity and wellbeing of workers in intensifying worklife.