Aineenopettajaopiskelijoiden näkemyksiä koulupäivän ja oppituntien liikunnallistamisesta

Abstract

Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistäminen on perusteltua tuntien liikkumisen hyödyt terveydelle ja hyvinvoinnille. On myös näyttöä siitä, että oppijan fyysinen aktiivisuus olisi yhteydessä oppimiseen. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää koulun liikunnallisen toimintakulttuurin ja erilaisten toimenpiteiden avulla. Yksi vaihtoehto koulupäivän liikunnallistamisessa on integroida liikkumista osaksi eri oppiaineiden oppitunteja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aineenopettajaopiskelijoiden näkemyksiä koulupäivän ja oppituntien liikunnallistamisesta. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Siinä pyrittiin käsitteellistämään ja kuvailemaan aineenopettajaopiskelijoiden käsityksiä fyysisesti aktiivisesta koulusta sekä miten tämä on huomioitu heidän yliopistokoulutuksessaan. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää Jyväskylän yliopiston aineenopettajaopiskelijaa. Haastattelut analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Aineenopettajaopiskelijat kokivat, että koulupäivää voitaisiin liikunnallistaa teemapäivien ja tapahtumien, välineiden ja hankintojen sekä oppituntien aikaisen istumisen vähentämisen avulla. He näkivät, että opetusta voitaisiin liikunnallistaa erityisesti tauottamalla istumista, mutta myös muokkaamalla oppimisympäristöä ja toteuttamalla liikettä ja oppimista samanaikaisesti. Oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden eduiksi mainittiin esimerkiksi oppilaiden keskittymisen ja vireyden lisääntyminen. Haasteiksi koettiin suunnittelun vaikeus ja oppilaiden levottomuus. Vastuu oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta nähtiin olevan kaikilla aikuisilla, mutta erityisesti liikunnanopettajilla. Koulupäivän liikunnallistamista oli käsitelty haastateltavien aineenopettajakoulutuksessa joko erittäin vähän tai ei lainkaan.

Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistämisessä on kiinnitettävä huomiota siihen, miten kouluympäristössä voitaisiin vähentää passiivista aikaa ja lisätä liikkumista. Koulun liikunnallistaminen on koko koulun yhteinen asia. Jotta yläkoulussa tai toisella asteella oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen ei jäisi yksin liikunnanopettajan harteille, olisi hyödyllistä, että jo aineenopettajakoulutuksessa tuotaisiin esille fyysisen aktiivisuuden ja koulupäivän liikunnallistamisen merkitystä.

Promoting physical activity among children and young people is justified because of the benefits it offers to young people's health and well-being. There is also evidence that physical activity in learners is associated with the learning process. The physical activity of pupils can be promoted through a physically active school culture as well as with a range of methods. One option for making the school day more physical is to integrate physical activity into lessons in different subjects.

The aim of this study was to find out what student teachers think about integrating physical activity to their school days and lessons. The study was qualitative in nature. It aimed to conceptualise and describe the student teachers' perceptions of what a physically active school is like and how this has been taken into account in their university education. The study involved interviews with seven subject teacher students at the University of Jyväskylä. The interviews were analysed using qualitative content analysis.

The student teachers felt that physical activity could be integrated into school day especially through the use of theme days and events, equipment and supplies, and by decreasing sedentary time during lessons. They saw that lessons could be made more physically active in particular by taking breaks from sitting, but also by modifying the environment and implementing movement and learning at the same time. The increased concentration and alertness of pupils was considered the most significant benefits of implementing physicalactivity to lessons. The difficulty of planning physically active lessons and the restlessness of pupils were seen as challenges. The responsibility for physical activity of pupils was seen to lie with all adults, but particularly with the PE teacher. The issue of physical activity during the school day was either very little or not mentioned at all in the training of the subject teachers interviewed.

In promoting physical activity among pupils, attention needs to be paid to how to reduce passive time and increase physical activity. Physical activity in schools is a matter for the whole school. In order to ensure that the promotion of physical activity among pupils in secondary schools is not left to the physical education teacher alone, it could be useful to promote the importance of physical activity and movement integration in the training of subject teachers.