Kolmen kirjailijan mielen liike tiedostavasta tiedostamattomaan kirjoitusprosessissa

Abstract

Tarkastelen kandidaatintutkielmassani kolmen suomalaisen kirjailijan kertomusta siitä, mikä heitä auttaa kulkemaan tiedostavan ja tiedostamattoman mielen välillä kirjoitusprosessin aikana. Luovan kirjoittamisen tutkimuksen tehtävä on kartoittaa vastavuoroisuutta tiedostamattoman todellisuuden ja kriittisen, rationaalisen prosessin välillä. Tämä prosessi on tutkijoille edelleen monilta osin mysteeri. Tämän vuoksi kirjoittamisen prosessista käytetty kieli vilisee metaforia. Puhumme kaivoista, virroista, lähteistä, säiliöistä, porteista, löytöretkeilystä ja inspiraation palosta. Tutkielmani on yritys ymmärtää, millaiset asiat ja elämäntapahtumat saavat kirjoittajan luovan virran liikkeelle ja portit aukeamaan.

Valitsin haastateltaviksi tamperelaisen Niina Hakalahden, kirkkonummelaisen Joel Haahtelan sekä nimettömänä pysyttelevän henkilön, joka valitsi itselleen salanimeksi Annikki Hanhisuo. Olen kerännyt tutkielmani aineiston puolistrukturoiduilla syvähaastatteluilla, joissa on tilaa haastateltavan vapaalle kokemuskerronnalle ja merkityksenannolle. Hyödynsin myös kertomushaastattelun menetelmiä, sillä ne antavat mahdollisuuden sellaisen aineksen esiin nousemiselle, mitä ei suorilla kysymyksillä tavoiteta.

Haastattelemani kirjailijat ovat luovuustutkimusten näkökulmasta tyypillisiä kirjailijoita. Heidän lapsuutensa kasvuympäristö on ollut riittävän turvallinen, jotta he ovat uskaltaneet tutkia itseään ja maailmaa rehellisesti, elää elämäänsä ydinminuudestaan käsin ja päästää irti kontrollista. Heidän kasvuympäristönsä on tarjonnut malleja luovan työskentelyn assosioivan ja koostavan vaiheen vaihtelusta eli alitajuisen ja tietoisen mielen yhteistyöstä. Taide, luonto ja leikki ovat rikastuttaneet heidän mieltään ja tarjonneet aineksia assosiaatioille. Heillä on myös kaikilla ollut elämässään varjoja, kuten yksinäisyyttä, lähipiirin sairautta, vanhempien ristiriitoja sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Oman elämän jännitteiden purkaminen, itsestään selvän ottaminen sekä menetysten sureminen ja hyväksyminen ajavat kirjailijoita kirjoittamaan.

Tietoisen ja tiedostamattoman pääsevät yhteyteen kirjoittamisprosessissa, kun kirjoittajalla on riittävästi sisäistetty turvassa olemisen kokemus. Silloin hän uskaltaa omistaa osaksi itseään myös alitajuntansa tuntemattomat ainekset ja oman varjonsa.