Haavoittuvuuden kudelmat : digitaalinen subjekti ja haavoittuvuus datavetoista yhteiskuntaa käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä haavoittuvuudelle on annettu datavetoista yhteiskuntaa ja digitaalista subjektia koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Artikkeli perustuu kirjallisuuskatsaukseen, joka on tehty vuosina 2015–2020 ilmestyneistä haavoittuvuutta datafikaation kontekstissa käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista. Kirjallisuushaut tehtiin yhteiskuntatieteiden alojen keskeisistä tietokannoista ja digitaalisista kirjastoista. Hakujen pohjalta tutkimuskirjallisuus järjestettiin neljään teemakokonaisuuteen: 1) datavalvonnan tuottamat haavoittuvuudet, 2) data tietämisen tapana ja osallisuutena, 3) digitaalisten subjektien kategorisointi ja näkyvyyden säätely sekä 4) haavoittuvuus suhteessa autonomiaan ja ontologiaan. Kartoitetun tutkimuskirjallisuuden perusteella datan kerääminen ja digitaaliset toimintaympäristöt tuottavat haavoittuvuutta, joka ilmenee niin subjektien muotoutumisessa, näkyvyydessä, kategorisoinnissa, osallisuudessa, suhteissa kuin digitaalisen olemassaolon ontologisessa luonteessa. Artikkelissa esitetään, että haavoittuvuuden käsitettä olisi hyvä hyödyntää teoreettisena työkaluna, jonka avulla tutkia datafikaatioon liittyviä mahdollisuuksia ja toiminnan ehtoja. Haavoittuvuuden kokemuksellisuutta datasuhteissa voitaisiin lähestyä tunnerakenteena ja eettisenä resurssina.

The article explores what kinds of meanings have been attached to the concept of vulnerability in research on data-driven societies and digital subjects. The article builds on a literature review that mapped existing literature on vulnerability in the context of datafication from 2015 to 2020. Literature was searched from relevant databases and digital libraries of social sciences and thematic aspects of vulnerability were arranged from the contemporary literature: 1) vulnerabilities caused by dataveillance, 2) data as knowing and participation, 3) categorization and regulation of visibility of digital subjects and 4) vulnerability’s relationship to autonomy and ontology. Based on the research literature, data gathering practices and digital environments engender vulnerability that manifests in the formation of subjects, visibility, categorization, participation, relationships between subjects and in the ontological nature of digital existence. The article argues that the concept of vulnerability could be utilized as a theoretical tool to research the possibilities and constraints caused by datafication. If vulnerability is associated with lived experience in data-mediated relations, it could be approached both as a structure of feeling and an ethical resource.