Minä, työ ja elämä : työn merkitys ja odotusarvo Y- ja Z-sukupolvella

Abstract

Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastellaan Y- ja Z-sukupolven näkemyksiä ja kokemuksia työelämästä. Y-sukupolven rajauksena tässä tutkimuksessa ovat syntymävuodet 1980-1990 ja Y- sukupolven taas vuonna 1991 ja sitä myöhemmin syntyneet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten nuoret kokevat työelämän ja itsensä työelämässä ja miten he rakentavat identiteettiään sen kautta. Nykyinen työelämäkeskustelu pyörii paljolti prekarisaation ja uuden työn ympärillä. Tässä tutkimuksessa katsellaan nykyistä työelämää yyläisten ja zetalaisten näkökulmista, pohtien nuorten alavalintoja, toiveita työpaikasta ja työn merkityksiä itselleen. Tutkimuksen aihe linkittyy laajemmin nuoriso- ja työelämätutkimukseen, työn sosiologiaan, sekä ikäkausi- ja sukupolvitutkimukseen. Y-sukupolvea työelämässä on tutkittu verrattain runsaasti, mutta zetalaiset ovat saaneet toistaiseksi vähemmän huomiota, erityisesti omana, yyläisistä erillisenä sukupolvenaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, ja tutkimuksen aineistona olen käyttänyt teemahaastatteluita, joissa on haastateltu yhteensä kuuttatoista 17-28-vuotiasta nuorta aikuista. Haastattelut olen kerännyt vuosina 2016-2018. Aineistoni valossa nuorten työelämäodotukset näyttäytyvät osin synkkinä, osin positiivisina. Nuoria huolettaa oman alan työn löytyminen ja kiinnostaa työn sisältö. Nuoret haluavat toteuttaa arvojaan elämässään ja työssään, ja tekisivät mielellään vapaaehtoistyötä. Eläkkeelle halutaan nuorina ja samalla pelätään, ettei eläkejärjestelmä kannattelekaan. Työhön sitoutumisen vastineeksi työtlä odotetaan joustavuutta ja kiinnostavuutta ja työyhteisön oletetaan olevan tiivis. Yyläiset kuvittelevat tulevaisuutensa melko perinteisessä järjestyksessä eteneväksi ja ovat vakituisesta työstä kiinnostuneempia kuin nuoremmat zetalaiset. Nuoret ovat paitsi valmiita, myös halukkaita vaihtamaan työpaikkaa useinkin. Zetalaisten ajatuksissa useat työpaikat ja koulutukset vaikuttaisivat olevan uusi normaali. Monilla oma ala ja työ eivät tuntuneet oikealta valinnalta, ja sekä Y- että Z- sukupolven edustajat kokivat pelkoa työn kuormittavuudesta omiin voimavaroihinsa suhteutettuna.