Suhtautuminen ja käyttäytyminen seksuaalivähemmistöjä kohtaan joukkueurheilussa : seksuaalivähemmistöihin kuuluvien joukkueurheilijoiden sekä heterovalmentajien ja -joukkuekavereiden näkökulma

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää suhtautumisen ja käyttäytymisen eroja seksuaalivähemmistöjä kohtaan joukkueurheilussa. Lisäksi tutkimme syrjivän, homofobisen ja yhdenvertaisen toiminnan yhteyksiä urheilun harrastamiseen liittyviin syrjinnän seurauksiin. Tutkimuksen kohteena olivat PREACT-hankkeen sähköisiin kyselyihin vastanneet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat (N=95) ja heteroseksuaaliset (N=195) joukkueurheilijat sekä heteroseksuaaliset joukkueurheilun valmentajat (N=131). Kyselyaineistoja analysoimme Mann-Whitney U-testin, riippumattomien otosten T-testin, ristiintaulukoinnin ja Spearmanin korrelaatiotestin avulla. Heteroseksuaaliset joukkuekaverit pitivät sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta keskustelemista tärkeämpänä sekä suhtautuivat vaatteiden vaihtamiseen ja suihkussa käymiseen homoseksuaalien kanssa kiusallisemmin kuin heterovalmentajat. Naisvalmentajat eivät suhtautuneet homoseksuaaleja vähätteleviin vitseihin yhtä harmittomasti, eivät kokeneet homoseksuaalisten urheilijoiden vaikuttavan joukkueen tai urheiluseuran ilmapiiriin yhtä kielteisesti, ja pitivät keskustelun ylläpitämistä tärkeämpänä kuin miesvalmentajat. Heteroseksuaaliset miesurheilijat pitivät homoja vähätteleviä vitsejä harmittomampina sekä lesboutta ja homoutta inhottavampana, ja kokivat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden vaikuttavan kielteisemmin joukkueen tai urheiluseuran ilmapiiriin kuin heteroseksuaaliset naisurheilijat. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat eivät kokeneet valmentajien rohkaisseen heitä kertomaan seksuaalisesta suuntautumisesta tai kertoneen pitävänsä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tärkeänä yhtä usein kuin valmentajat olivat itse arvioineet. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miesurheilijat kokivat valmentajan rohkaisseen, mutta myös kieltäneen, heitä kertomasta sukupuolikokemuksista tai seksuaalisesta suuntautumisesta useammin kuin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naisurheilijat. Valmentajat tai joukkuekaverit eivät olleet puuttuneet sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään. Toisaalta valmentajat tai joukkuekaverit eivät olleet tehneet koskaan tai vain harvoin hetero-olettamuksen seksuaalivähemmistöihin kuuluvien joukkueurheilijoiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miesurheilijat kokivat valmentajan tehneen heistä hetero-olettamuksen useammin kuin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naisurheilijat. Valmentajien ja joukkuekavereiden syrjivä ja homofobinen toiminta olivat yhteydessä seksuaalivähemmistöurheilijan urheilun harrastamiseen liittyviin kielteisiin syrjinnän seurauksiin. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia tekijöitä, jotka rakenteellisella tasolla edesauttavat syrjivän toiminnan jatkumista urheilumaailmassa. Tämän myötä urheilumaailmaa pystyttäisiin muokkaamaan kaikille yhdenvertaiseksi.

The purpose of the study was to examine the differences in attitudes and behavior towards sexual minorities in team sports. In addition, we examined the associations between discriminatory, homophobic, and equality promoting activities and the consequences of discrimination in sports. The target group of the study was sexual minority (N=95) and heterosexual (N=195) team athletes and heterosexual team sports coaches (N=131) who responded to the electronic surveys of the PREACT project. We analyzed the data using the Mann-Whitney u-test, the independent samples t-test, crosstabulation, and the Spearman correlation test. Heterosexual teammates considered discussing diversity of gender and sexual orientation more important but were more embarrassed than heterosexual coaches when changing clothes and taking a shower in the same room with homosexuals. Female coaches did not consider belittling jokes towards homosexuals to be as harmless, did not find the impact of homosexual athletes to be as negative on the atmosphere of a team or a sports club, and considered it more important to maintain a conversation than male coaches. Heterosexual male athletes found gay-belittling jokes more harmless, being lesbian or gay more repulsive, and felt that athletes belonging to sexual minorities had a more negative impact on the atmosphere of the team or the sports club than heterosexual female athletes. Athletes belonging to sexual minorities did not feel that the coaches encouraged them to disclose their sexual orientation or had said that they considered equality and non-discrimination to be as important as the coaches themselves had assessed. Male athletes belonging to sexual minorities felt that the coach encouraged them to, but also prevented them from sharing their sexual experiences or sexual orientation more often than female athletes belonging to sexual minorities. Coaches or teammates had not intervened discriminatory behavior towards gender and sexual minorities. On the other hand, coaches or teammates have never or rarely made a heterosexual assumption about the sexual orientation of team athletes belonging to sexual minorities. Male athletes belonging to sexual minorities felt that the coach had made a heterosexual assumption about them more often than female athletes belonging to sexual minorities. Discriminatory and homophobic behavior by coaches and teammates was associated with the negative consequences of discrimination related to the sport of a sexual minority athlete. In the future, it is important to study factors which contribute to the persistence of discriminatory practices on a structural level in the world of sports. This could help in making the world of sports more equal for everyone.