Hallintakeinojen yhteydet ympäristöahdistukseen ja ympäristötekoihin ympäristötietoisilla aikuisilla

Abstract

Tutkimuksemme tavoitteena on tarkastella ympäristöahdistuksen ja ympäristötekojen välistä yhteyttä sekä erilaisten hallintakeinojen vaikutusta tähän yhteyteen. Hallintakeinoina tarkastelimme sosiaalista tukea, välttelyä ja uudelleenarviointia. Tutkimuksen aineisto koostui 18–40-vuotiaista suomalaisista. Kyselyyn vastanneista suurin osa oli naisia (76,2 %), kaupungissa asuvia (82,7 %) ja opiskelijoita (47,4 %) tai työsuhteessa olevia (42,8 %). Tutkimuksen lopullinen otoskoko oli 358. Menetelminä analyyseissamme käytimme faktorianalyysia, korrelaatioanalyysia, hierarkkista regressioanalyysia sekä yksinkertaista mediaatiomallia. Ympäristötunteiden pohjalta muodostettiin faktorianalyysin avulla ympäristö-ahdistusta kuvaava summamuuttuja. Käytettyjen muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien avulla. Lisäksi tarkastelimme hallintakeinojen muuntavia vaikutuksia ympäristöahdistuksen ja ympäristötekojen väliseen yhteyteen hierarkkisen regressioanalyysin avulla sekä välittäviä vaikutuksia yksinkertaisten mediaatiomallien avulla. Tuloksemme osoittavat, että ympäristöahdistuksen kokeminen on yhteydessä korkeampaan ympäristötekojen lukumäärään. Sosiaalista tukea hallintakeinonaan käyttäneet tutkittavat tekivät muita enemmän ympäristötekoja, kun taas uudelleenarvioinnin ja välttelyn käyttäminen hallintakeinona oli yhteydessä vähäisempiin ympäristötekoihin. Uudelleenarviointia hallintakeinonaan käyttäneet kokivat vähemmän ympäristö-ahdistusta, kun taas sosiaalisen tuen saaminen oli yhteydessä korkeampaan ympäristöahdistuksen määrään. Välttelyn ja ympäristöahdistuksen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tuloksemme uudelleenarvioinnin muuntavasta vaikutuksesta osoittaa, että uudelleenarviointi voimistaa ympäristöahdistuksen ja ympäristötekojen välistä yhteyttä. Tulos viittaa siihen, että uudelleenarviointia hallintakeinonaan käyttävät tekevät enemmän ympäristötekoja, kun heidän kokemansa ympäristöahdistuksen määrä on suuri, ja vastaavasti vähemmän ympäristötekoja heidän kokiessaan vähemmän ympäristöahdistusta. Tulos sosiaalisen tuen välittävästä vaikutuksesta puolestaan viittaa siihen, että sosiaalinen tuki välittää ympäristöahdistuksen ja ympäristötekojen välistä positiivista yhteyttä. Tulos osoittaa, että eniten ympäristötekoja tekivät ne, jotka saivat sosiaalista tukea ympäristöongelmien aiheuttamiin tunteisiin. Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että erityisesti sosiaalisen tuen saaminen voisi sekä vähentää yksilön kokemaa ympäristöahdistusta että kannustaa yksilöä ympäristötekojen tekemiseen

The aim of our study is to examine the connection between eco-anxiety and environmental actions and the effects of coping strategies to this connection. The coping strategies we examined were social support, avoidance, and devaluation. The sample of this study consisted of environmentally-conscious Finnish adults aged 18–40 years. The majority of the participants were women (76,2 %), lived in a city (82,7 %), and were students (47,4 %) or employees (42,8%). The final sample size in the study was 358. We used factor analysis, correlation analysis, hierarchical regression analysis and simple mediation model as our methods Factor analysis was used to form a sum variable describing eco-anxiety on the basis of different environmental emotions. Connections between the used variables were examined with correlation analysis. Additionally, we examined the moderational effects of the coping strategies to the relationship between eco-anxiety and environmental actions with hierarchical regression analysis, and the mediational effects with simple mediation models. Our results indicated that experiencing eco-anxiety is related to higher number of environmental actions. Of all three coping strategies examined in this study, using social support as a coping strategy was connected to higher number of environmental actions, whereas using devaluation and avoidance was related to lower number of environmental actions. Participants who used devaluation as coping strategy experienced less eco-anxiety, whereas getting social support was related to higher level of eco-anxiety. There was no significant connection between avoidance and eco-anxiety. Our results on the moderational effects of devaluation indicate that devaluation strengthens the connection between eco-anxiety and environmental actions. The result suggests that participants using devaluation as a coping strategy report more environmental actions when they experience higher level of eco-anxiety, and consequently report less environmental actions when they experience lower level of eco-anxiety. Result concerning mediational effect of social support indicates that social support mediates the positive connection between eco-anxiety and environmental actions. The result shows that those who received social support to emotions caused by environmental problems took the most environmental actions. Our results imply that interventions especially aimed for receiving social support could both diminish the amount of eco-anxiety experienced by an individual and encourage an individual to take environmentally-friendly actions.