Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavalla ympäristö- ja luontokäsitteitä käytetään poliittisen kamppailun välineinä ydinvoiman lisärakentamisesta käytävässä keskustelussa. Lisäksi tutkitaan, millaisia käsitteenmäärittelyjä ja rajanvetoja ydinvoimakeskusteluun osallistuvat eri toimijat käyttävät hyväkseen yrittäessään vaikuttaa ydinvoimapoliittiseen päätöksentekoon. Kysymyksiä motivoi tutkimuksessa avattava lähtökohta, jonka mukaan ympäristö ja luonto ovat poliittisia käsitteitä, jolloin niitä voidaan käyttää hyväksi poliittisessa puheessa. Tutkimuksen taustalla on oletus siitä, että ympäristö- ja luontokäsitteet sisältyvät ydinvoimasta käytävään argumentaatioon. Tutkimusaineistona käytetään Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluoto 4 -hankkeen periaatepäätösprosessin lausuntokierrokselta annettuja lausuntoja vuodelta 2008.
Ydinvoimakeskustelun tarkastelu ympäristö- ja luontokäsitteillä argumentoinnin näkökulmasta sidotaan ympäristön esiintuomiseen erilaisissa, esimerkiksi ympäristöongelmi
en määrittelyyn liittyvissä konteksteissa. Ympäristöongelmasta tehtäviä määrittelyjä pidetään ympäristöongelman konstruoimisen keskeisenä käytäntönä ja konstruktioiden kautta poliittisena. Ympäristöongelmien muodostamista lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta pohjaten etenkin Ulrich Beckin, Maarten Hajerin sekä John Hanniganin riskin ja ympäristödiskurssin käsitteisiin. Tutkimusmenetelmänä käytetään argumentaation ja retoriikan analyysia. Aineisto problematisoituu argumentatiiviseksi tarkastelemalla ydinvoimakeskustelussa esiintyvää kiistanalaisuutta poliittisena kamppailuna Max Weberin ja Kari Palosen politiikan käsitteiden kautta. Argumentaation ja retoriikan analyysin keskeisiä lähtökohtia ovat Chaïm Perelmanin näkemys kielenkäytöstä tietoisena puolesta ja vastaan – puheena. Tätä täydennetään Kenneth Burken näkemyksellä, joka korostaa retoriikan roolia eräänlaisena manipuloivana toiminnan muotona. Tätä kautta mielenkiintoiseksi nousevat ne tavat, joilla toimijat koettavat luoda ja perustella toimintaa, sekä saada yleisöä hyväksymään lausuttujen asioiden sisällöt. Tarkastelussa käy ilmi, että politisoituneet ympäristö- ja luontokäsitteet toimivat erilaisten perusteluiden argumentatiivisena voimana. Toisekseen huomataan, että käsitteenmäärittelyiden ja poliittisten ajanmääreiden, kuten jatkuvuuden ja katkoksellisuuden kautta luotujen mielikuvien avulla, voidaan avata tai sulkea eri toimijoiden retorisia mahdollisuuksia osallistua ydinvoimapoliittiseen peliin. Poliittisen pelin näennäinen sulkeminen kehottaa pohtimaan, millä tavalla eri toimijoiden on mahdollista ottaa osaa ydinvoimapoliittiseen päätöksentekoon.
...
