Aikuisväestön hyvinvoinninmittari aikuissosiaalityön apuvälineenä

Abstract

Tutkimukseni käsittelee aikuisväestön hyvinvointimittarin (AVHV) käyttöä aikuissosiaalityössä. Tavoitteenani oli tutkia mittarin käyttöä ja tutkimuskysymyksillä etsin vastausta siihen, selkeyttikö mittari asiakkaan tilannetta hänelle itselleen ja kokiko asiakas saaneensa mittarista sellaista hyötyä, että voisi käyttää mittaria uudelleen. Tutkimusmetodi oli fenomenologinen toimintatutkimus ja tuloksia analysoin sisällönanalyysillä. Empiirisen tutkimusaineiston keräsin puolistrukturoidulla kysymys/palautelomakkeella, jolla ta voittelin asiakkaita Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän aikuissosiaalityön parista. Tutkimusaineiston keräsivät työtoverini, koska omien asiakkaiden käyttö tutkimuksessa olisi voinut vaarantaa asiakassuhteitani. Tutkimukseni kohteena oleva aikuisväestön hyvinvointimittari sisältää yhdeksän eri ulottuvuutta, ne ovat elämän osa-alueita, joiden kautta rakentuu ihmisen hyvinvointi. Jokainen ulottuvuus muodostuu muuttujista, jotka ovat teemoitettu siten, että muuttujat jäsentävät ja havainnollistavat asiakkaan kokonaishyvinvointia. Kysymys/palautelomakkeella oli 14 erilaista avointa kysymystä, joista 7 käsitteli hyvinvointimittarin toimivuutta asiakkaan näkökulmasta, 5 mittarin käyttökokemusta ja 1 kysymys mittarin läpikäyntiä asiakkaan ja omatyöntekijän kanssa. Yhdessä kysymyksessä pyysin lupaa haastatella asiakkaita, mutta kukaan ei siihen suostunut. Asiakkaita tutkimukseen oli tarkoitus saada noin kaksikymmentä, vastausten määrä jäi kuitenkin yhdeksään. Mittarista saatujen kokemusten lista oli hämmästyttävän suuri, yhdeksästä vastaajasta kuusi koki saavansa jonkinasteista hyötyä mittarin käytöstä ja kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että ei hyötynyt mittarin käytöstä, yksi asiakkaista ei vastannut kysymykseen. Tämän tutkimuksen kohdalla voitaneen sanoa, että aineistosta kävi ilmi enemmän yhtäläisyyksiä kuin poikkeavuuksia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että asiakkaat kokivat mittarin ”avaavan silmät”, toisin sanoen se konkretisoi ongelmia, ja antoi ajattelemisen aihetta. Myös tulevaisuuden pohtiminen tuli mittarin myötä ajankohtaiseksi ja tuloksista käy ilmi, että mittarin täyttäminen vahvisti uskoa tulevaisuuteen. Ongelmien kartoitus ja niistä keskusteleminen on ensiarvoisen tärkeää asiakkaille, joiden toimintakyky ja oma-aloitteellisuus ja sitä kautta hyvinvointi on heikentynyt. Mittarin kysymykset koettiin asiallisina ja helppoina vastata, tarvittaessa omatyöntekijä auttoi mittarin kysymysten hahmottamisessa.