Nuorten mielenterveyteen liittyvä oireilu ja perheen vuorovaikutus : WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia

Abstract

Mielenterveys on ihmisen kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ehdottoman tärkeää. Nuorten mielenterveyteen liittyvä oireilu on yleistä sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Mahdollisia mielenterveyteen liittyviä häiriöitä tulee tunnistaa ja puuttua niihin ajoissa. Perheen vuorovaikutus on tärkeä tekijä nuoren kasvun ja kehityksen kannalta. Sukupuoli ja sosioekonominen asema, jota mitataan koetun perheen taloudellisen tilanteen ja koulutusorientaation avulla, huomioidaan tarkastelussa. Näiden on todettu olevan yhteydessä nuorten mielenterveyteen liittyvään oireiluun ja perheen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena on nuorten mielenterveyden edistäminen tarkastelemalla perheen vuorovaikutusta ja nuorten mielenterveyteen liittyvää oireilua sekä näiden välistä yhteyttä. Tutkimusaineistona tässä pro gradu -tutkielmassa on WHO-Koululaistutkimuksen osa-aineisto, joka on kerätty Suomessa vuonna 2014 9.-luokkalaisilta eli noin 15-vuotiailta suomenkielisiltä nuorilta (n=1935). Aineiston analysointi toteutettiin IBM SPSS Statistics 26-ohjelmistolla. Menetelminä tilastollisissa analyyseissa käytettiin ristiintaulukointia, khiin neliötestiä sekä binääristä logistista regressioanalyysiä. Aineistoa kuvattiin myös frekvenssijakaumien avulla. Yleisimmät nuorten mielenterveyteen liittyvät oireet olivat uneen pääsemisen vaikeudet, ärtyneisyys tai pahantuulisuus sekä hermostuneisuus. Heikommaksi perheensä vuorovaikutuksen arvioivat nuoret kokivat enemmän mielenterveyteen liittyvää oireilua. Tytöillä oli merkitsevästi enemmän mielenterveyteen liittyvää oireilua kuin pojilla. Tytöillä äidin kanssa puhumisen vaikeammaksi kokevilla, perheen keskustelun huonommaksi arvioivilla, perheen tuen ja avun heikommaksi kokevilla, perheen taloudellisen tilanteen huonoksi kokevilla sekä peruskoulun jälkeen jonnekin muualle kuin lukioon aikovilla oli todennäköisemmin usein toistuvaa viikoittaista mielenterveyteen liittyvää oireilua. Poikia tarkasteltaessa vaikeammaksi isänsä kanssa puhumisen kokevilla, perheen keskustelun huonommaksi arvioivilla, äidin tietoisuuden vähäisemmäksi arvioivilla sekä perheen taloudellisen tilanteen huonoksi kokevilla oli useammin toistuvaa viikoittaista mielenterveyteen liittyvää oireilua. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa kirjallisuutta aiheesta sekä vahvistavat tutkimustietoa suomalaisten nuorten mielenterveydestä. Perheen vuorovaikutus on yhteydessä nuorten mielenterveyteen liittyviin oireisiin. Jatkossa on tärkeää tutkia aihetta edelleen eri tutkimusmenetelmin sekä vaihtelevin näkökulmin. On tutkittava keinoja, kuinka perheitä voitaisiin entistä tehokkaammin tukea. Vuorovaikutukseltaan toimiva ja mielenterveyttä tukeva kasvuympäristö tulee taata kaikille nuorille.