Toteutuuko lapsen etu? : perheen jälleenyhdistäminen hallinto-oikeuden ratkaisuissa

Abstract

Pro gradu tutkielmani käsittelee lapsen edun arviointia hallinto-oikeuksien lastensuojelun perheen jälleenyhdistämistä koskevissa ratkaisuissa. Tutkielmassani tarkastelen, miten hallinto-oikeudet arvioivat ja arvottavat lapsen etua perheen jälleenyhdistämistä koskevissa päätöksissä (huostassapidon lopettaminen ja sijaishuollon muutos). Toisena tarkoituksenani on selvittää, millä tavoin lapsen etu suhteutuu muihin mahdollisiin intresseihin ja oikeuksiin, kuten vanhempien toiveeseen saada lapsi kotiin ja perhe-elämän suojaan. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa lapsen edun arvioinnista hyödynnettäväksi lastensuojelun perheen jälleenyhdistämisprosessin kehittämisessä. Tutkielmani tärkein käsite on lapsen etu, joka kulkee myös teoreettisen viitekehyksen punaisena lankana. Pureudun lapsen edun käsitteeseen lapsen oikeuksien sopimuksen sekä lastensuojelulain näkökulmista. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä avaan lisäksi perheen jälleenyhdistämisen prosessia huostassapidon ja sijaishuollon aikaisen työskentelyn tavoitteena sekä tavoitteeseen liittyvää lapsen edun arviointia ja päätöksentekoa lastensuojelussa sekä hallinto-oikeuksissa. Laadullisen tutkielmani aineisto koostuu Itä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Turun hallinto-oikeuksien lastensuojelun perheen jälleenyhdistämistä koskevista 24 päätöksestä vuodelta 2018. Kyseessä on asiakirja-aineisto, jonka analysoin sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmani tulosten mukaan hallinto-oikeuksien arvio lapsen edusta on pääasiassa laaja-alaista kokonaisharkintaa, lapsen yksilöllinen tilanne huomioiden. Harkinta perustuu moniääniseen ja - ammatilliseen tietoon lapsen tarpeista, vanhemman valmiuksista sekä näiden keskinäisestä suhteesta. Arvioinnin heikkoutena näyttäytyy lapsen näkemyksen selvittämisen puutteet. Lasten kokemat lojaliteettiristiriidat vaarantavat lasten henkisen koskemattomuuden ja estävät lasten omaa tietoa nousemasta tasavertaiseksi tiedoksi aikuisten äänten rinnalle. Lapsen etu on kiistatta hallinto oikeuksien arvioinnin tärkein kriteeri, jota vanhemman oikeudet eivät ohita päätöksenteossa. Vanhemman oikeus puolestaan on perheen jälleenyhdistämisen saattaminen arvioitavaksi toistuvasti. Tutkielmani tulokset osoittavat, että riskiarvioinnin sisältävää lapsen edun kokonaisharkintaa tulisi tehdä nykyistä systemaattisemmin myös lastensuojelun sosiaalityössä, onnistuneiden perheen jälleenyhdistämisten lisäämiseksi. Perheen jälleenyhdistämisen toimintamallit vaativat mittavaa kehittämistyötä. Erityisesti tulee huomioida lapsen ja vanhempien tarpeita vastaavan sijaishuollon aikaisen tuen sekä kotiuttamisen arvioimisen lapsille tuottaman pysyvyyden puutteen merkitykset.