Teknologia työssä : lentäjien kokemuksia simulaattoreiden käytöstä työssä oppimisessa

Abstract

Teknologian kehittyessä todellisuuden simulointi erilaisin välinein ja eri aloille soveltaen on koko ajan tullut yhä helpommaksi ja halvemmaksi kaikkialla maailmassa. Saman kehityksen myötä myös simulaattoreiden todentuntuisuus ja tarkkuus on parantunut. Tässä tutkimuksessa tarkastelen lentäjien kokemuksia simulaattoreiden käytöstä työssä oppimisessa erityisesti oppipoika-mallin mukaisen teorian kautta. Tutkimus on toteutettu osana Jyväskylän yliopiston ja Finnair Flight Academyn yhteistä tutkimusprojektia. Tutkimuksen aineistona on käytetty 16 lentäjän haastatteluja, joissa heiltä kysyttiin kokemuksia haastattelua edeltävästä simulaatiotilanteista sekä teknologian roolista lentäjän työssä. Olen analysoinut aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla ja tehnyt teemoittelevan luokittelun lentäjien kokemuksista simulaattoreiden oppimiskäytöstä sekä siitä, miten nämä kokemukset eroavat kokeneiden ja kokemattomien lentäjien välillä. Tutkimuksen tuloksena havaitsin simulaattoriteknologian ja harjoituksen vuorovaikutuksen olevan määrällisesti suhteellisen tasavahvoja lentäjien oppimiskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä. Muut työssä oppimiseen havaitut tekijät olivat eroavaisuuden kokemukset simulaattorin ja todellisuuden välillä sekä turvallisuuden tunteen kokemukset. Kokeneiden ja kokemattomien lentäjien kokemusten välillä oli eroja kolmessa näistä tutkimuksen neljästä teemasta. Tutkimuksen perusteella vuorovaikutuksen teema on keskeinen tekijä lentäjien simulaattorioppimisessa oppipoikamallin kautta tarkasteltuna ja simulaattoriteknologia auttoi oppimaan toimivaa vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen hyödyntämisessä koulutuksessa on edelleen kehitettävää, jotta simulaattorioppiminen voisi olla entistäkin toimivampaa myös oppimiskokemusten tasolla.