Direktiivien muotoilu ja genrehybridin päämäärät sitä selittävänä tekijänä Johtajankansion Johdannon ydinjaksossa

Abstract

Kielentutkimuksessa ohjailevaa vuorovaikutusta on aiemmin tutkittu niin suullisista kuin kirjoitetuistakin teksteistä erilaisissa ammatillisissa, arjen ja vapaa-ajan konteksteissa (esim. Salo 2017; Honkanen 2012; Lauranto 2014; Torpo 1998) mutta ei partion kontekstissa. Lisäksi tekstilajin yhteyttä siihen, millaiseksi ohjailevan vuorovaikutuksen ilmaukset eli direktiivit muotoillaan, on tähän mennessä tutkittu melko vähän (ks. kuitenkin Honkanen 2012). Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, millaisia erään partio-oppaan Johdannon ydinjakson direktiivit ovat muotoilultaan ja mikä voi selittää muotoilun valintoja. Tutkimuksen tavoitteisiin pyritään vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) miten direktiivejä voidaan luokitella kolmeen eri muotoilustrategialuokkaan sanastollis-kieliopillisin perustein ja millaisia sanastollis-kieliopillisia alatyyppejä näissä strategialuokissa voidaan havaita, 2) mitä tekstilajiin liittyviä päämääriä esiintyy ydinjakson alussa sijaitsevassa johdantoluvussa ja 3) miten kunkin muotoilustrategialuokan esiin-tymämäärät jakaantuvat johdantoluvun ja muun ydinjakson välillä?

Tutkimuksen keskeisimpänä teoreettisena ja menetelmällisenä viitekehyksenä on systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja kielioppi, joiden näkökulmasta katsotaan, että direktiivi on ilmaisu, jossa puhuja kutsuu puhuteltua antamaan tavaroita tai palveluita (Halliday & Matthiessen 2004: 107‒108). Fennistisen perinteen esimerkin suuntaisesti (ISK 2004: § 1645) direktiivi on kuitenkin tässä tutkimuksessa ennen kaikkea ohjaileva lausuma. Lausuman käsite mahdollistaa direktiivien tarkastelun ennemmin toiminnallisina kokonaisuuksina ja osana kontekstia. Tutkimuksessa direktiivit luokitellaan suoriin, konventionaalisiin epäsuoriin ja epäkonventionaalisiin epäsuoriin eli vihjeisiin ja tässä luokittelussa hyödynnetään kulttuurienvälistä pragmatiikkaa edustavan Shoshana Blum-Kulkan (1987) ja fennististä direktiivitutkimusta edustavan Suvi Honkasen (2012) luokitteluita. Näiden kolmen luokan sisällä annetaan esimerkkejä erilaisista sanastollis-kieliopillisesti määräytyneistä tyypeistä aineistossa. Tekstilajin käsitteen määrittelyssä puolestaan nojataan ensi sijassa ESP-tutkimusta edustavan John Swalesin (1990) näkökohtiin ja johdantoluvun päämäärien analyysissa hyödynnetään tämän johdantomallia sekä kirjallisuudentutkimuksessa esipuhetta tutkineen Gérard Genetten (1997) havaintoja.

Tutkimuksen aineistona on Elina Eskolan (nyk. Kamppari) ja Helena Huosianmaan (2009) toimittaman Johtajankansion Johdannon luvut 1‒1.3, joita kutsutaan ydinjaksoksi. Tutkimuksen analyysissa osoitetaan, että ydinjakson johdantoluvussa on havaittavissa johdannon ja esipuheen tekstilajeille tyypillisiä päämääriä. Analyysissa osoitetaan myös, että koko ydinjakson direktiiveistä suurin osa on vihjeitä ja suppeamman joukon muodostavat suorat ja konventionaaliset epäsuorat yhdessä. Direktiivien muotoilun pääosin vihjeiksi tulkitaan olevan yhteydessä johdannon ja esipuheen tekstilajien päämääriin, joihin ei yleensä liitetä läpinäkyvämpää toiminnan ohjaamista, josta suorissa ja konventionaalisissa epäsuorissa direktiiveissä on kyse. Vihjeiden suurempi suhteellinen osuus johdantoluvussa verrattuna muuhun ydinjaksoon näyttäisi tukevan tätä havaintoa. Koska melko suuri osa direktiiveistä on kuitenkin konventionaalisia epäsuoria, näyt-täisi siltä, että ydinjakson direktiivien muotoiluun vaikuttaa myös oppaan tekstilajin päämäärät, joihin sopii läpinäkyvämpi toiminnan ohjaaminen. Havainto genrehybridin selittävästä yhteydestä vaatisi lisää vertailevaa tutkimusta eikä tutkimuksen tuloksia voida aineiston rajallisuuden vuoksi yleistää partioteksteihin tai johdantoihin yleensä, mutta niitä voidaan hyödyntää viestinnän kehittämisessä.