Displacement effects of active labour market policies

Abstract

Tutkielma käsittelee aktiivisen työvoimapolitiikan (ATP) syrjäytysvaikutuksia. Syrjäytysvaikutukset ovat ATP:n epäsuoria sivuvaikutuksia, jotka vaikuttavat työllisyyteen negatiivisesti muiden kuin ohjelmiin osallistuvien henkilöiden kautta. Tutkielmassa keskitytään kahden tyyppisiin sivuvaikutuksiin. Ensinnäkin ATP, kuten tukityöllistämisohjelmat, voi syrjäyttää vakinaista työllisyyttä. Lisäksi aiemman kirjallisuuden perusteella ATP voi myös vähentää ohjelmiin osallistumattomien työnhakijoiden työllistymistodennäköisyyttä. Sivuvaikutusten huomioiminen on tärkeää, jos halutaan arvioida ATP:n nettovaikutuksia. Tutkielmassa syrjäytysvaikutuksia tarkastellaan hyödyntäen muunneltua Layard-Nickell mallia teoriakehyksenä, tarkastellen aihetta käsittelevää aiempaa kirjallisuutta sekä lopuksi empiirisen analyysin avulla. Empiirisessä analyysissä käytetään vuositason paneeliaineistoa suomalaisista kunnista vuosilta 2008–2018. Aineistoa analysoidaan staattisella kiinteiden vaikutusten mallilla ja dynaamisella yleistetyn momenttimenetelmän (GMM) mallilla hyödyntäen instrumenttimuuttujia. Kiinteiden vaikutusten mallin perusteella tukityöllistäminen ja koulutusohjelmat ovat negatiivisesti yhteydessä vakinaiseen työllisyyteen. Työllisyden ja ATP:n volyymien yhteys on kuitenkin simultaaninen eli työllisyyden taso voi vaikuttaa ATP:n volyymeihin ja päinvastoin. Näin ollen kiinteiden vaikutusten mallin tuloksiin liittyy endogeenisuusharhaa. Tämän vuoksi ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, kuvastaako havaitut negatiiviset yhteydet pelkästään muuttujien endogeenista suhdetta vai syrjäytysvaikutuksia. Endogeenisuusongelmaa ratkaistaan hyödyntämällä instrumenttimuuttujamenetelmää (GMM), mutta GMM mallin estimaatit eivät ole valideja epävalidien instrumenttien vuoksi. Empiirisen analyysin tulokset ovat verrattavissa aiempiin makrotason tutkimuksiin, joiden perusteella tukityöllistämiseen liittyvät syrjäytysvaikutukset ovat mittavia. Yritystason tutkimukset ovat kuitenkin ristiriidassa näiden tulosten kanssa, koska niiden perusteella palkkatukeen ei liity syrjäytysvaikutuksia. Tulevaisuudessa tarvitaan vielä jatkotutkimusta aiheesta, koska sekä yritystason että makrotason tutkimuksissa on tiettyjä rajoituksia, joita voitaisiin parantaa tulevissa tutkimuksissa.

This thesis examines the displacement effects of active labour market policies (ALMPs). Displacement effects are indirect side effects of ALMPs, which affect employment negatively via affecting other persons than the program participants. Thesis focuses on two types of side effects. First, ALMPs like subsidised employment programs can crowd out regular employment. Second, according to earlier literature ALMPs can also decrease employment probabilities of non-participant jobseekers. Consideration of these kind of side effects is vital if the goal is to evaluate net effects of ALMPs. Displacement effects of ALMPs is examined using modified Layard-Nickell model as theoretical framework, surveying earlier literature regarding the topic and finally, with empirical analysis. Empirical analysis is implemented using yearly panel dataset of Finnish municipalities over the period 2008–2018. Data are analysed using static fixed effects model and dynamic generalized method of moments (GMM) model with instrumental variables (IVs). Fixed effects estimates show that subsidised employment and training measures are negatively associated with regular employment. The relationship of employment and ALMPs is simultaneous i.e. employment level can affect ALMP volumes and vice versa. Therefore, observed associations from fixed effects model suffer from endogeneity bias and it cannot be concluded whether observed negative associations are result of displacement effects or barely result of the simultaneous nature of ALMPs and employment. Endogeneity problem is tackled with IV method (GMM), but the GMM estimates are not valid due to invalid instruments. Findings of the empirical analysis is comparable to earlier macroeconomic literature, which suggests that displacement effects associated with subsidised employment are significant. Firm level studies contradict with this finding since they suggest that wage subsidies are not associated with displacement effects. Therefore, further research of the topic is still needed in the future because both macroeconomic studies and firm level studies have certain limitations which could be improved.