Paikallinen sopiminen ja palkansaajakeskusjärjestöt

Abstract

Tutkielman tehtävä on selvittää, miten palkansaajien keskusjärjestöt SAK ja Akava suhtautuvat paikalliseen sopimiseen. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan mahdollisuutta sopia työehdoista yritys- tai työpaikkatasolla. Paikallisen sopimisen rooli on kasvamassa suomalaisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa, kun työnantajajärjestöt ovat omilla ulostuloillaan pyrkineet kasvattamaan paikallisen sopimisen merkitystä työehtosopimusneuvotteluissa. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää ja vertailla SAK:n ja Akavan suhtautumista paikalliseen sopimiseen ja sen merkitykseen suomalaisessa työehtosopimusjärjestelmässä. Tavoitteena on luoda selkeä ymmärrys siitä, miten palkansaajien keskusjärjestöt suhtautuvat paikalliseen sopimiseen, miten järjestöjen näkemykset eroavat ja mitkä asiat paikallisessa sopimisessa ovat keskusjärjestöille mieluisia tai ongelmallisia Tutkielman aineisto koostuu SAK:n ja Akavan paikallista sopimista käsittelevistä ulostuloista heidän nettisivuillansa. Ajallisesti aineisto sijoittuu vuoden 2015 alusta vuoden 2021 alkuun. Analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysin myötä aineistosta löytyi neljä erilaista ulottuvuutta, joiden kautta SAK ja Akava havainnollistavat paikallista sopimista. Ulottuvuudet ovat työsuojelun näkökulma, rakenteellinen näkökulma, taloudellinen näkökulma sekä poliittisen määrittelyvallan näkökulma. Järjestöt jakavat samanlaisia huolenaiheita liittyen paikalliseen sopimiseen, mutta järjestöjen ulostuloissa SAK suhtautuu paikalliseen sopimiseen ja työnantajaosapuoleen huomattavasti kriittisemmin kuin Akava. Paikallinen sopiminen näyttäytyy yksinkertaisena käsitteenä, mutta käsitettä käytetään erilaisissa merkityksissä riippuen käsitteen käyttäjästä.