Sosiaalityöntekijöiden kyynisyys : yksilö- ja organisaationäkökulmia työntekijöiden kyynisyyteen sosiaalityössä

Abstract

Tämän, väljästi integroivaa kirjallisuuskatsausta mukailevan tutkielman keskeinen tehtävä on ollut selvittää, millaisilla tekijöillä sosiaalityöntekijöiden kyynisyyttä voidaan selittää, ja millaisia seurauksia ilmiöllä on havaittu yksilö- ja organisaatiotasolla. Yhteiskunnallisten arvojen ja tavoitteiden kiristyminen näkyy sosiaalityössä palveluiden karsimisena ja asiakkaan vastuun korostamisena, mikä vaikeuttaa sosiaalityölle ominaista arvo- ja empatiatyöskentelyä ja lisää työntekijöiden merkityksettömyyden, pahoinvoinnin ja turhautumisen kokemuksia. Työuupumisen ja -hyvinvoinnin tarkastelu on korostunut sosiaalityön tutkimuksessa, kun taas työntekijöiden kyynisyyden tutkiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kyynisyys linkittyy myös tiiviisti työntekijöiden pahoinvointiin ja vaihtuvuuteen, joten ei ilmiöitä voi täysin erottaa toisistaan. Työntekijöiden kyynisyyden tutkiminen tarjoaa kuitenkin syvällisempää ymmärrystä työntekijöiden organisaatiossa ja asiakassuhteissa ilmentämistä asenteista.

Sekä kyynisyydelle, että sen lukuisille alakäsitteille (mm. organisatorinen, työ-, ammatti-, yhteiskunnallinen, työntekijöiden kyynisyys) annetaan kirjallisuudessa erilaisia selityksiä ja määritelmiä. Organisatorisen kyynisyyden tutkimus näyttää hakutulosten perusteella painottuneen tutkimuskentällä eniten. Sosiaalityöntekijöiden kyynisyyttä tutkittaessa ja käsitteitä valikoidessa on kuitenkin hyvä huomioida muodostettujen määritelmien epäjohdonmukaisuus sekä käsitteiden vivahde-erot. Työkyynisyyttä on ehdotettu termiksi, jonka avulla auttamisaloille tyypillisiä rooli- ja arvoristiriitoja voitaisiin lähestyä. Toisaalta termi organisatorinen kyynisyys, joka määrittyy työntekijän organisaatioon kohdistamaksi kielteiseksi asenteeksi suuntaa katsetta organisaatiopolitiikan ja esimiestyön rooliin ilmiössä.

Kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että erityisesti siirtymä opinnoista työelämään asettaa sosiaalityöntekijät haavoittuvaksi alan haasteellisille olosuhteille. Opinnoissa omaksuttujen arvojen ja sosiaalityöntekijäideaalin sovittaminen työelämän todellisuuteen voi aiheuttaa vastavalmistuneessa todellisuusshokin. Työvuosien ja iän tuoma kokemus sekä luottamus omaan ammattitaitoon puolestaan lieventävät empatiauupumista ja työstressiä. Kyynisyyttä tulisikin tutkia työntekijöiden pahoinvoinnin ohella. Paitsi alan ajankohtaisiin haasteisiin, myös ammattilaiseksi kasvuun polkuun peilaaminen voi tarjota kiinnostavaa lisäymmärrystä sosiaalityöntekijöiden kyynisyyden tutkimiseen.