Lajivanhuksen uudet tuulet : jalkapallon luovien yrittäjyysurheilijoiden identiteetit ja kulttuurinen merkityksenanto

Abstract

Nuorisokulttuurinen liikunta ja vaihtoehtolajien suosion nousu ovat eriytyneen liikuntakulttuurin aikakauden ilmiöitä. 2020-luvun sosiaalinen media on uusi väline lajialakulttuureihin sosiaalistumisessa, oman kehityksen seuraamisessa ja jopa oman osaamisen kaupallistamisessa. Jälkimoderni kulutusyhteiskunta tarjoaa jokaiselle jotakin myös liikunnassa ja urheilussa. Luova yrittäjyysurheilu on tällaisen toimeliaisuuden ammattimaistunut muoto ja niche-markkina, joka tarjoaa uraväylän lahjakkuuksille, joiden pitkäjänteisyys ja riskinottokyky yhdistyvät luovuuteen ja taiteelliseen silmään audiovisuaalisessa teknologiassa.

Tässä liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassa tutkittiin kuuden jalkapallon luovan yrittäjyysurheilijan motiiveja, identiteettejä, toiminnan kulttuurista merkityksenantoa sekä työekosysteemiä luovilla aloilla. Informanteista (n=6) kolmen ammatillinen kiinnostuksenkohde oli freestylejalkapallo ja kolmen jalkapallovideot; voidaankin puhua ”freestylereista” ja ”trick shot -koulukunnasta”. Tutkimus on laadullinen. Informantteja haastateltiin puoliavoimen teemahaastattelun metodein ja tutkimustulokset analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoreettinen viitekehys nojaa nuorisokulttuuristen lajien tutkimukseen, myöhäismoderniin alakulttuuriteoriaan ja alakulttuurisen pääoman käsitteen myötä Bourdieun distinktioteoriaan, sekä myös luovuuden ja yrittäjyyden tutkimukseen.

Tutkimustulokset osoittavat, että freestylejalkapalloyhteisössä vallitsee keskinäinen kunnioitus ammattilaisista aloittelijoihin. Kunnioitusta kerrytetään ennen kaikkea alakulttuurisella pääomalla eikä kilpailumenestyksellä. Lajiteknisiksi ansioiksi käsitetään etenkin tyyli ja luovuus. Jalkapallovideoihin keskittyvien kulttuurinen merkityksenanto liittyy enemmän omaan brändiin ja uraan, mutta urheilusuoritukset ja taiteellisuus ovat silti samalla tavalla symbioosissa. Luovan alan yrittäjyys vaatii seikkailijaluonnetta, rohkeutta, kunnianhimoa ja valmiutta tinkiä säännöllisen elämän mukavuuksista. Jotta freestylejalkapalloilija voi tehdä lajistaan ammatin, on hänestä käytännössä tultava luova yrittäjyysurheilija.

Vaihtoehtolajialakulttuurien kaupallistumisviehätys on kenties suurempaa kuin aikaisemmin. Sosiaalinen media muokkaa ja määrittelee alakulttuurista pääomaa hyvin aktiivisesti. Uudet lajit vievät liikuntakulttuuria muutenkin suuntaan, jossa se ei vielä koskaan ole ollut. Toisaalta sosiaalisen median ja urheilun sekoituksen merkityssisällöistä liikuntasosiologia voi löytää myös joitain pieniä ratkaisuja vähenevän fyysisen aktiivisuuden ongelmaan. Myös luovan yrittäjyysurheilun alati kasvavat rahavirrat osana jälkimodernia urheiluteollisuutta kaipaavat lisää ahkerampaa akateemista tutkimusta.

Sport-related youth subcultures and growing popularity of alternative sports are phenomena of the era of differentiated sports culture. The social media of the 2020s is a new tool for socializing to the subcultures, following one’s own development and even commercializing one’s own skills. The postmodern consumer society offers something for everyone also in the field of sport and exercise. Creative entrepreneurship in sport is a professional form of such activity and a niche market that provides a career path for talents whose perseverance and risk-taking are combined with creativity and an artistic eye in audiovisual technology.

This master’s thesis in social sciences of sport examined motives, identities, cultural significance and the work ecosystem in creative industries of six creative entrepreneur athletes in football. Out of six informants, three had their professional interests in freestyle football and three in football videos; “freestyle-” and “trick shot” -schools could then be separated. The research is qualitative. The data consisted of half-structured thematic interviews which were interpreted in theory-guided content analysis. Theoretical framework of the study relies on previous studies on sport-related youth subcultures, creativity and entrepreneurship as well as on postmodern subcultural theory and with the concept of subcultural capital, on Bourdieu’s theory of habitus.

There is mutual respect in the freestyle football community from professionals to beginners. Respect is built above all on subcultural capital and not merely on competitive success. Style and creativity in particular are understood as merits in the community. The cultural significance of those who focused on football videos was more related to their own brand and career, but sports performance and artistry were still in symbiosis. Entrepreneurship in the creative industries requires an adventurous nature, courage, ambition and a willingness to compromise on the comforts of a regular life. In order for a freestyle football player to become a pro, he or she must practically become a creative entrepreneur athlete.

The commercialization appeal of subcultures in alternative sports is perhaps greater than in the past. Social media modifies subcultures and defines subcultural capital very actively. New sport disciplines are taking sports culture in a direction where it has never been before. Research on the mix of social media and sport subcultures can also help sport sociology to develop some small solutions to the problem of reducing physical activity. On the other hand, the ever-increasing cash flows of creative entrepreneurship in sport as part of the postmodern sport industry deserve more diligent academic research.