Liikunnanopettajien näkemyksiä ja kokemuksia tanssinopetuksesta yläkoulussa

Abstract

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia liikunnanopettajilla on tanssinopetuksesta yläkoulussa. Tutkielman tarkoituksena oli saada selville, millaisia tekijöitä liikunnanopettajat näkevät tanssinopetuksen taustalla ja miten he kokevat valmiutensa tanssin opettamiseen, sekä mitä annettavaa ja minkälaisia haasteita tanssilla on koulussa liikunnanopettajien kokemuksen mukaan. Tutkielmassa selvitettiin myös, miten liikunnanopettajat määrittelevät tanssin ja minkälainen suhde heillä on tanssiin. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, kuinka paljon liikunnanopettajat opettavat tanssia ja millaiseksi he kokevat tanssinopetuksensa laadun. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto hankittiin tammi- ja helmikuussa 2020. Käytimme aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Haastattelimme kuutta eri puolilla Suomea työskentelevää liikunnanopettajaa, joilla oli työkokemusta liikunnanopettajana 1–28 vuotta. Analysoimme haastatteluista saadun aineiston teoriasidonnaisen analyysin avulla.

Kaikki liikunnanopettajat kertoivat opettavansa tanssia liikuntatunneillaan, keskimäärin kuusi oppituntia lukuvuodessa. Liikunnanopettajien käyttämät määritelmät tanssista koululiikunnan kontekstissa olivat vaihtelevia, ja tanssinopetuksesta käytettiin myös termejä kehollinen ilmaisu ja musiikkiliikunta. Kaikki liikunnanopettajat kokivat valmiutensa tanssinopetukseen riittäviksi, ja he panostivat opetuksessaan hyvään ilmapiiriin sekä selkeään ja yksinkertaiseen opetukseen. Koulussa järjestettävät erilaiset tanssitapahtumat olivat oppilaille merkittäviä liikunnanopettajien kokemusten mukaan. Liikunnanopettajat näkivät tanssilla olevan monipuolisia hyötyjä oppilaille. Oppilaiden kehontuntemus ja itsetunto vahvistuivat, vuorovaikutustaidot kehittyivät ja sosiaaliset taidot paranivat tanssin avulla. Tanssinopetuksessa opettajat kokivat haasteelliseksi tanssin suunnittelun aikaavievyyden sekä oppilaiden tasoerot, ja tanssinopetuksen haasteina nähtiin ympäröivien yhteisöjen ja yhteiskunnan asettamat normit sekä oppilaiden aiheeseen motivoiminen. Liikunnanopettajat kokivat tanssinopetukseen keskeisesti vaikuttavana tekijänä opettajan omat pätevyyden kokemukset. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää yläkoulujen liikunnanopetuksen kehittämisessä sekä koulujen toiminnallisen toimintakulttuurin luomisessa. Tutkielman lopussa esitämme myös pedagogisia ehdotuksia tanssin viemiseksi kouluihin.

The purpose of this study was to find out what kind of perceptions and experiences physical education teachers have on teaching dance in secondary school. We wanted to ask what background factors P.E teachers saw affecting dance teaching and how they experienced their readiness in teaching dance. The aim was to research what the teachers thought dance has to offer in school or what kind of challenges or obstacles dance might have to overcome in school. In addition, one subject of this study was to see how the interviewed teachers defined dance overall and what kind of a relationship they had with dance. Furthermore, we aimed to find out how much the teachers taught dance and how they saw the quality of their dance teaching. The study was carried out by using qualitative research method. The research data was gathered in January and February 2020 by semi-structured interview. We interviewed six physical education teachers, who had work experience 1–28 years. We analyzed the data from the interviews by using content analysis.

All the physical education teachers interviewed told they teach dance in their P.E lessons, approximately six lessons per year. Their definitions of dance in the context of physical education in secondary school varied and some of them used terms as bodily expression and musical physical education of their dance teaching. All the teachers felt their preparedness to teaching dance was adequate and they emphasized good atmosphere and simple teaching in their dance lessons. Different school happenings that included dance were meaningful for the students according to the teachers´ experiences. The physical education teachers felt dance could offer versatile benefits for students such as strengthening bodily awareness and self-esteem or developing interaction and social skills. Teachers saw the planning of the dance lessons laborious and time consuming and the extensive skill levels of the students as obstacles in dance teaching. Additionally the norms and expectations of the surrounding societies such as gender roles and different religions and motivating the students were perceived challenging. The P.E teachers experienced competence as an essential factor affecting in teaching dance. Results of this study can be exploited in developing physical education teaching and creating active culture in secondary school. At the end of this study we present some propositions for taking dance to schools.