Tutkin maisterintutkielmassani miljöökuvausta ja sen ympärille rakentuvaa paikkasuhteen poetiikaksi nimeämääni aluetta Chris Cleaven romaaneissa The Other Hand (2008) ja Everyone Brave is Forgiven (2016). Paikan kuvaamisen rinnalle tutkielmani keskiöön hahmottuu paikan kokemisen kuvaus. Rajaan tutkimuskohteekseni erityisesti Lontoon, Maltan ja Nigerian miljööt ja niissä rakentuvat paikkasuhteet, mikä rakentaa pohjan myös tutkielmani postkoloniaaliselle näkökulmalle. Molemmissa tutkielmani kohderomaaneissa tarinat sijoittuvat leimallisesti kolonisoijan ja kolonisoidun, tai laajemmin kulttuurin ja luonnon vastakkainasettelun kehyksiin käsitellessään pakolaisuuden ja sodan tematiikkaa. Romaaneille on ominaista runsas ja aistivoimainen, jopa affektiivinen tai eksessiivinen kuvaus, joka paikan ohella kuvaa usein yksilöllisiä tunnetiloja sen merkityksistä. Tutkielmani tavoitteena on kartoittaa paikkasuhteen poetiikkaa: tuottaa tietoa kuvauksen mahdollisuuksista representoida paikkaa ja sen
laajentumana paikan kokemista sekä henkilön ja miljöön suhdetta. Tutkielmani tuottaa uutta tietoa kuvauksen teoriaan sovittamalla siihen kirjallisen maantieteen avauksia paikan tutkimuksesta. Tutkielmani tavoitteena on myös pohtia, kuinka löydetyt kuvauksen keinot voivat vaikuttaa diskursseihin paitsi kirjallisuudessa myös aktuaalisessa maailmassa.
Tutkimusmetodina tutkielmassani on kuvauksen teoriaan ja kirjalliseen maantieteeseen kontekstualisoitu analyyttinen lukeminen, jota ohjaa postkoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulma. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu keskeisesti Philippe Hamonin (1981) kuvauksen teorialle sekä Auli Viikarin (1993) siihen peilaavalle artikkelille. Yhdistän teoreettiseen viitekehykseeni kulttuurintutkimuksellista paradigmaa kirjallisessa maantieteessä Juha Ridanpään (2011) käsittelemään paikan tajun käsitteeseen nojaten sekä koloniaalisen diskurssin ja sen haastamisen alueella Jopi Nymanin (2011), Stuart Hallin (2003) ja Doreen Masseyn (2003) artikkeleita keskusteluttaen.
Tutkielmani analyysi pureutuu paikkasuhteisiin erityisesti koloniaaliseen diskurssiin peilaten ja selvittää, kuinka romaanien kuvaus uusintaa tai muuntaa koloniaalista diskurssia. Lisäksi analyysini tarkentaa paikalle ja paikkasuhteelle romaaneissa rakentuviin merkityksiin ja merkitysten konstruoimisen keinoihin. Huomion keskiöön nousee myös miljöökuvauksen rooli henkilöhahmojen rakentumisessa sekä tämän konventionaalisen karakterisaation suunnan horjuttaminen. Tutkielmani osoittaa, että Cleaven romaaneissa kuvaus varioi paitsi kuvauksen konventioita myös vastakkainasetteluille rakentuvia diskursseja. Kuvaus osoittautuu monin tavoin jännitteiseksi ja merkitykset rakentuvat usein denotaatioiden sijaan konnotaatioille. Tämä näkyy esimerkiksi kuvauksen suhteutumisessa kerronnalliseen taukoon, merkityksellisten yksityiskohtien runsautena sekä fokalisaation eri tasojen hyödyntämisenä. Jännitteisyys havainnollistuu erityisesti symboliikan, analogioiden ja karakterisaation alueilla. Paikan kuvaaminen yksilöllisen kokemuksen kautta rikkoo stereotyyppisiä käsityksiä ja toiseuttavia rakenteita, joiden konstruktioluonne tulee näkyväksi yksilöllisten paikkasuhteiden esitysten haastaessa ne. Tutkielmani osoittaa, että Cleaven romaanit ehdottavat myös paikan käsitteellistämiseen uudenlaisia transkulttuurista aikaa seurailevia malleja, joita kuvauksen keinot tukevat. Kohderomaaneistani esiin lukemani kuvauksen emansipaatio verifioi myös hypoteesiani sanataiteen voimasta paitsi todellisuutemme heijastajana myös sen rakentajana.
...
