“Back on the Right Track”: Rehabilitees’ and their Spouses’ Experiences of Burnout and Recovery

Abstract

The aim of this dissertation was to explore rehabilitation participants’ subjective experiences of recovery from burnout from a short- and long-term perspective. A further aim was to investigate spouses’ experiences of rehabilitees’ burnout and recovery. The participants in the research were recruited in a rehabilitation centre in Central Finland. Burnout was defined as a stress-related syndrome characterized by exhaustion, depersonalization and reduced professional efficacy. Study I studied rehabilitation participants’ (n = 12) experiences of recovery during a rehabilitation course. The results of the content analysis showed that recovery was a cumulative process in which rehabilitation participants gained support, achieved increased awareness of the burnout symptoms, self-approval and selfmercy, and culminated in regained joy. The revelation that they were in charge of their own well-being found expression in the main theme, My Well-Being in My Hands. Study II utilized a longitudinal design and analysed the narratives of four rehabilitation participants two years after rehabilitation. Personal agency, supervisor support and personal factors were found to be common elements in the narratives of recovery. A change of job was not decisive to maintaining recovery; instead, favourable changes in the workplace were of greater importance. Study III investigated spouses’ (n = 10) experiences of rehabilitees’ burnout and recovery. The results of thematic analysis demonstrated that burnout had a significant impact on the spouses and on the interspousal relationship. The spouses played a crucial role in supporting the burnt-out spouse both emotionally and in practical terms, but experienced considerable distress in the process. Regarding the interspousal relationship, stagnation was seen as the most deleterious consequence of burnout. However, the spouses stressed their commitment to the relationship and shared positive outcomes as a result of the hardship overcome. All in all, rehabilitation was an important factor that initiated recovery. Agency and support from the supervisor were essential for the recovery to stay on course. Burnout had an impact on people connected to the burnt-out individuals. Spouses and other family members should hence be taken into consideration when planning burnout interventions as their well-being is also affected. In the future, focus can be placed on those outside the realm of an intervention as they seem to be in the most vulnerable position. Keywords: burnout, recovery, rehabilitation, spouses, qualitative research, content analysis, narrative analysis, thematic analysis

Salminen, Stela ”Takaisin oikeille raiteille”: Kuntoutujien ja puolisoiden kokemukset työuupumuksesta ja siitä toipumisesta Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2021, 103 s. (JYU Dissertations ISSN 2489-9003; 366) ISBN 978-951-39-8588-2 (PDF) Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia kuntoutusasiakkaiden subjektiivisia kokemuksia työuupumuksesta toipumisesta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia puolisoiden kokemuksia kuntoutettujen uupumisesta ja toipumisesta. Tutkimuksen osallistujat rekrytoitiin Keski-Suomessa sijaitsevasta kuntoutuskeskuksesta. Työuupumus määriteltiin stressiin liittyväksi oireyhtymäksi, jolle on ominaista uupumus, kyynisyys ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Osatutkimuksessa I tutkittiin kuntoutusasiakkaiden (n = 12) kokemuksia toipumisesta kuntoutuskurssin aikana. Tulokset sisällönanalyysista osoittivat, että toipuminen oli kumulatiivinen prosessi, jonka aikana kuntoutusasiakkaat saivat tukea, saavuttivat paremman tietoisuuden työuupumuksen oireista, ja oppivat hyväksymään itsensä. Toipumisprosessi huipentui palautuneeseen iloon. Sisällönanalyysin pääteemaksi nousi Hyvinvointi omissa käsissäni, joka kuvasti kuntoutujien oivallusta siitä, että he olivat vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Osatutkimuksessa II käytettiin pitkittäisasetelmaa ja analysoitiin neljän kuntoutusasiakkaan narratiiveja työuupumuksesta ja siitä toipumisesta kaksi vuotta kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Henkilökohtainen toimijuus, esimiehen tuki ja kuntoutuskurssi nostettiin tärkeiksi tekijöiksi osallistujien narratiiveissa. Työpaikan vaihto ei ollut ratkaiseva tekijä toipumisen ylläpitämisessä. Sen sijaan suotuisat muutokset työpaikoilla, kuten tehtävien uudelleenorganisointi, työajan vähentäminen ja esimiehen tuki, olivat tärkeämpiä. Osatutkimuksessa III tutkittiin puolisoiden (n = 10) kokemuksia kuntoutujien uupumisesta ja siitä toipumisesta. Tulokset osoittivat, että kuntoutujien työuupumus- ja toipumisprosesseilla oli merkittävä vaikutus puolisoihin ja puolisoiden välisiin suhteisiin. Puolisoilla oli ratkaiseva rooli työuupuneen puolison tukemisessa sekä emotionaalisesti että käytännössä, mutta toipumisprosessi tuotti heille itselleen myös huomattavaa kuormitusta. Parisuhteen kohdalla puolisot pitivät suhteen pysähtyneisyyttä uupumisen vahingollisimpana seurauksena. Puolisot kuitenkin korostivat sitoutumistaan suhteeseen ja pystyivät löytämään positiivisia puolia yhdessä koetuista vaikeuksista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutus oli tärkeä tekijä, joka käynnisti toipumisprosessin. Toimijuus ja esimiehen tuki olivat välttämättömiä toipumisen jatkamiselle ja hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Työuupumus vaikutti myös uupuneiden läheisiin. Puolisot ja muut perheenjäsenet olisi otettava huomioon suunniteltaessa interventioita, sillä työuupumus vaikuttaa myös heidän hyvinvointiinsa. Avainsanat: työuupumus, kuntoutus, toipuminen, puolisot, laadullinen tutkimus sisällönanalyysi, narratiivinen analyysi, temaattinen analyysi