Pellon pientareelta akateemisiin sfääreihin: opettajuuden rakentuminen ja muuttuminen sotienjälkeisessä Suomessa opettajien omaelämäkertojen valossa

Abstract

Tutkimuksen aineistona ovat opettajien kirjalliset omaelämäkerrat. Vaikka osa opettajista onkin syntynyt ennen toista maailmansotaa, ulottuu tutkimuksen ajallinen kaari sotienjälkeisestä Suomesta kirjoitushetkellä vallinneeseen vuosituhannen vaihteeseen. Omaelämäkerturit ovat ensisijaisesti luokan- ja aineenopettajia, mutta mukana on myös ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja kansalaisopiston opettajia. Tutkimuksessa on oltu tietoisia näitä koulumuotoja edustavien opettajien erilaisuudesta, mutta silti työssä on pyritty pikemminkin löytämään yhtäläisyyksiä kuin korostamaan eroja. Kirjoituksia on lähestytty neljän tutkimuskysymyksen avulla. Ensinnäkin tutkimuksessa on pyritty tavoittamaan niitä elementtejä, joista opettajuus on kirjoituksissa mainittuna aikana rakentunut, ja toiseksi on tavoiteltu tuohon rakentumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Tämän lisäksi on tutkimuksessa tarkasteltu opettajuuden kirjallista rakentumista. Viimeisenä ja kokoavana tutkimustehtävänä on tarkasteltu opettajuuden muuttumista mainittuna tutkimusajankohtana. Opettajien omaelämäkerrallinen anti on jaettu pääasiassa viiteen alalukuun, joista kahdessa ensimmäisessä on tukeuduttu kronologiseen esitykseen. Esitys alkaa opettajien lapsuus-, nuoruus- ja kouluaikakuvauksella, minkä jälkeen siirrytään opiskeluvaiheeseen ja alalle hakeutumiseen. Opettajuuden rakentumisessa erittäin vahvaksi tekijäksi hahmottuu omaelämäkertureiden maalainen tausta, jolla näyttäisi olevan sekä symbolista että todellista arvoa vielä kirjoitushetkelläkin. Tämän jälkeen opettajuutta ja sen rakentumista tarkastellaan opettajan sosiaalisten ilmentymien ja opettajan työsuhteen avulla. Tutkimuksessa esitellään myös neljä omaelämäkertaa. Opettajat ovat kirjoittaneet opettajuudesta kutsumustyönä, joka on varsin yleisesti tunnettu opettajaorientaatio. Tämän lisäksi itsestä ja suhteesta työhön on kerrottu kehittämisen näkökulmasta., mutta myös henkilökohtaisen ja ammatillisen uudistumisen perspektiivistä. Joukossa oli myös kirjoituksia, joissa kuvattiin alalle ajautumista ja työpaikalla tapahtunutta syrjintää. Varsinaiset opettajuudessa tapahtuneet muutokset näkyvät ensinnäkin työn kasvatusluonteen korostumisena, minkä ilmenemisestä oltiin suhteellisen yksimielisiä. Silti suhtautuminen tähän seikkaan näyttäisi vaihtelevan hyvin merkittävästi. Toisaalta kirjoituksista välittyy kuva siitä, kuinka opettajat kokevat arvostuksensa vähentyneen. Opettajan työ on lisäksi muuttunut entistä enemmän yhteistyötä vaativaksi, mikä on asetettava vasten perinteistä ja vuosisataista yksintekemisen toimintamallia. Opettajat näyttävät olevan pysyvyyden ja muutoksen ristipaineessa, ja moni pedagogi peräänkuuluttaakin työn luonteen ja toteuttamismahdollisuuksien uudelleentarkistuksia. Opettajan pitkä ja historiallisesti rakentunut yhteiskuntasuhde näyttäisi olevan uudelleentarkistusten edessä.