Vaihdevuosi-ikäisten naisten kestävyyskunnon, kehon yönaikaisen ydinlämpötilan ja koetun unenlaadun väliset yhteydet

Abstract

Johdanto. Lämmönsäätely on tärkeä tekijä elimistön homeostaasin säilyttämisen kannalta. Vaihdevuosi-iässä tapahtuvat hormonaaliset muutokset saattavat aiheuttaa muutoksia kehon lämpötilassa ja lämmönsäätelyjärjestelmän tarkan kontrollin häiriintyminen voi ilmetä vaihdevuosi-iän vasomotorisina oireina. Kehon korkeamman ydinlämpötilan on havaittu olevan yhteydessä heikompaan unenlaatuun. Vaikka hormonikorvaushoidon on havaittu laskevan kehon ydinlämpötilaa ja parantavan unenlaatua, on tämän rinnalle tärkeää pyrkiä löytämään vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Tarvitaan lisätutkimusta siitä, voisiko vaihdevuosi-ikäisillä naisilla hyvä kestävyyskunto olla yhteydessä matalampaan kehon ydinlämpötilaan ja parempaan unenlaatuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaihdevuosi-ikäisten naisten kestävyyskunnon ja kehon yönaikaisen ydinlämpötilan välisiä yhteyksiä ja tutkia, onko näiden muuttujien arvoissa eroja unenlaatunsa hyväksi ja huonoksi kokevien välillä.

Menetelmät. Tutkimuksen aineistona oli 41 vaihdevuosi-ikäistä naista (ikä 55,3 ± 1,6 vuotta). Tutkittavat jaettiin vaihdevuosistatuksen mukaan kolmeen ryhmään, jotka olivat perimenopaussiryhmä, postmenopaussiryhmä sekä hormonikorvaushoitoa käyttävä postmenopaussiryhmä. Tutkimusasetelmana oli poikkileikkausasetelma ja tutkittavilta mitattiin hapenkulutuksen huippuarvo, kehon yönaikainen ydinlämpötila, follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) ja estradiolin (E2) pitoisuudet, kehonkoostumus sekä kartoitettiin koettua unenlaatua. Hapenkulutuksen huippuarvo mitattiin polkupyöräergometritestillä. Kehon yönaikainen ydinlämpötila mitattiin nieltävällä lämpötilakapselilla ja koettua unenlaatua kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. FSH- ja E2-pitoisuudet määritettiin paastotilassa otetusta verinäytteestä ja kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimenetelmällä.

Tulokset. Kolmen tutkitun vaihdevuosiryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa kehon yönaikaisessa ydinlämpötilassa (p=0,743), joka oli perimenopaussiryhmässä 36,6 (±0,2) °C, postmenopaussiryhmässä 36,5 (±0,2) °C ja hormonikorvaushoitoa käyttävässä postmenopaussiryhmässä 36,7 (±0,4) °C. Kehon yönaikaisen ydinlämpötilan ja kestävyyskunnon väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä tarkasteltaessa kaikkia tutkittavia (r=-0,027, p=0,874) ja vaihdevuosiryhmiä erikseen. Sekä unenlaatunsa hyväksi että huonoksi kokevilla kehon yönaikainen ydinlämpötila oli 36,6 (±0,3) °C. Hyvän unenlaadun ryhmässä hapenkulutuksen huippuarvo oli 31,4 (±5,5) ml/kg/min, kun taas huonon unenlaadun ryhmässä se oli 30,8 (±5,9) ml/kg/min. Ero hapenkulutuksen huippuarvossa ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,603).

Johtopäätökset. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, ettei eri vaihdevuosiryhmien välillä ole eroja yönaikaisissa ydinlämpötiloissa eikä vaihdevuosi-ikäisten naisten kestävyyskunnon ja yönaikaisen ydinlämpötilan välillä havaittu yhteyttä. Kestävyyskunnossa tai ydinlämpötilassa ei myöskään ollut merkitseviä eroja unenlaatunsa hyväksi tai huonoksi kokevien välillä. Tulosten perusteella voidaan arvella, että kestävyysharjoittelulla on kestävyyskuntoa merkittävämpi yhteys kehon ydinlämpötilaan ja koettuun unenlaatuun. Saattaa myös olla, että koettua unenlaatua parantaa kehon ydinlämpötilassa yön aikana tapahtuva tarpeeksi suuri muutos sen sijaan, että matala lämpötila itsessään olisi yhteydessä hyväksi koettuun unenlaatuun. Tämä vaihdevuosi-ikäisiä naisia koskeva tutkimusalue kaipaa edelleen lisätutkimusta.

Introduction. Thermoregulation is an essential component of homeostasis. Hormonal changes during menopause might cause changes in body temperature and disruption of thermoregulation might result in menopausal vasomotor symptoms. High core body temperature seems to be associated with poor sleep quality. Even though hormonal replacement therapy has been noticed to decrease core body temperature and enhance sleep quality there is a need to find optional treatments. Further investigation is needed to figure out if good cardiovascular fitness is associated with lower core body temperature and better sleep quality. The aim of this study was to examine associations between cardiovascular fitness and nocturnal core body temperature in menopausal women and to study if there is a difference in these variables between good and poor sleep quality groups.

Methods. The participants were 41 menopausal women (age 55.3 ± 1.6 years). Participants were divided into three different groups: perimenopause group, postmenopause group and postmenopause group using hormone replacement therapy. In this cross-sectional study the measurements consisted of peak oxygen uptake test by cycle ergometer, nocturnal core body temperature measurement with ingestible telemetric pill, perceived sleep quality assessment based on sleep questionnaire, serum concentrations of follicle stimulating hormone (FSH) and estradiol (E2) from fasting blood sample and body composition measurement by bioimpedance method.

Results. There were no statistically significant difference in nocturnal core body temperature between the three different menopausal groups (p=0.743). Nocturnal core body temperature was 36.6 (±0.2) °C in perimenopause group, 36.5 (±0.2) °C in postmenopause group and 36.7 (±0.4) °C in postmenopause group using hormone replacement therapy. No statistically significant association between nocturnal core body temperature and cardiovascular fitness was found either in all participants (r=-0.027, p=0.874) or in the three menopausal groups. Nocturnal core body temperature was 36.6 (±0.3) °C in both sleep quality groups. Peak oxygen uptake was 31.4 (±5.5) ml/kg/min in the group that had good perceived sleep quality and 30.8 (±5.9) ml/kg/min in the group that had poor perceived sleep quality. This difference did not reach statistical significance (p=0.603).

Conclusions. The results of this study indicate that there were no differences in nocturnal core body temperatures in different menopausal groups and there is no association between cardiovascular fitness and nocturnal core body temperature in menopausal women. Neither cardiovascular fitness nor nocturnal core body temperature differs significantly when comparing groups with good and poor sleep quality. It is possible that endurance training is more significantly associated with core body temperature and perceived sleep quality than cardiovascular fitness. It might be that the nocturnal decrease in core body temperature is better explanation for good sleep quality than low core body temperature itself. However, further study in this field of menopausal women is needed.