Vanhuksiin kohdistuva ikäsyrjintä sosiaali- ja terveyspalveluissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen syitä, jotka ovat yhteydessä ammattilaisten negatiiviseen ja ennakkoluuloiseen suhtautumiseen vanhuksiin ja vanhustyöhön sekä näiden kielteisten vanhuskäsitysten heijastumista ikäihmisten saamaan hoidon ja huolenpidon määrään ja laatuun. Ajankohtainen julkinen keskustelu vanhuspalveluiden riittävyydestä sekä ikäihmisten lukumäärän maailmanlaajuinen kasvu kannustavat pohtimaan nykyajan käsityksiä vanhuudesta ja vanhuksista. Samoin ammattilaisten olisi hyvää tiedostaa, miten ennakkoluulot ja stereotypiat voivat vaikuttaa vanhusasiakkaiden kohtaamiseen. Tuloksien mukaan kielteisesti vanhuksiin suhtautuvat ammattilaiset ovat peloissaan ikääntymisestä, tietävät vähän vanhuksien kanssa työskentelemisestä ja kohtaavat työssään paljon huonovointisia ikäihmisiä. He ovat haluttomia työskentelemään vanhusten kanssa, mihin vaikuttavat työkavereiden ja läheisten arvostus vanhustyötä kohtaan. Vanhustyön arvostuksesta kertoo myös koulutuksen määrän ja laadun puute. Opetuksessa painottuu lääketieteellinen näkökulma vanhenemisesta. Kliinisissä tutkimuksissa on vähän mukana ikäihmisiä, jolloin tarpeeksi tietoa ikäihmisten hoitamisesta on vähän. Priorisointiin, tehokkuuteen ja hyödyllisyysajattelun painottunut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ei suosi vanhuspalveluiden kehittämistä. Kiireiset ammattilaiset menettävät arvostuksen vanhustyötä kohtaan. Ammattilaisten kielteiset ennakkoluulot ja stereotypiat vanhuksista sekä puuttuva arvostus vanhustyötä kohtaan saavat aikaan sen, että ikäihmiset saavat puutteellista tai vääränlaista hoitoa ja huolenpitoa. Vanhuksen itsemääräämisoikeus ja osallisuus hoidon suunnittelussa ja arkipäivän asioissa jää toteutumatta. Vanhuksetkin sisäistävät ammattilaisten tuottamia negatiivisia vanhuskäsityksiä ja siten kadottavat motivaation hakea apua tai osallistua vuorovaikutukseen ammattilaisten kanssa. Toisaalta riski ylimitoitetulle hoidolle on mahdollinen, jos ikä on ainoa peruste hoidolle tai jos ikäihminen pelkää vanhenemista ja kaiken keinoin yrittää taistella sitä vastaan. Tutkielmassani on huomattavissa, miten monenlaiset yhteiskunnan toimijat vaikuttavat vanhuuteen liittyviin normeihin ja ikäihmisten arvostukseen. Sosiaalityöllä olisi tärkeä paikka osana vanhustyötä sen ammattieettisten periaatteiden vuoksi. Tutkielmani kannustaa jatkamaan aihetta pohtimalla keinoja edistää ikäsyrjintää vastaista työskentelyä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä tuomaan esille myös itse ikäihmisten ajatuksia ja kokemuksia tästä aiheesta.