Hierarkiat yläkoulun kaveriporukoissa : nuoren kokema sosiaalinen asema ja liikkuminen

Abstract

The low level of physical activity among young people has become a common societal concern. This study sought new information on the backgrounds of adolescents’ physical activity. The aim was to find out whether the adolescents’ subjective social status is related to physical activity. The data were collected as part of the follow-up research and evaluation of the Finnish Schools on the Move programme in 2012–2015. The data were collected through student surveys, measuring adolescents’ physical activity with accelerometers, and observing and interviewing secondary school students. The associations between adolescents’ subjective social status and physical activity, as well as the factors related to subjective social status, were studied using both quantitative and qualitative methods. Adolescents’ subjective social status was associated with physical activity. Subjective social status in school was positively associated with whole-day moderate- to vigorous-intensity physical activity. Adolescents’ high perceived social status in school was significantly associated with physical activity among boys and girls during recess, participation in planning recess activities among girls, and participation in arranging common school events among boys and girls. Subjective social status in school was negatively associated with sedentary time in school. High subjective social status in school was also associated with more activity opportunities created with schoolmates. High subjective social status was also associated with wider environment for physical activities in school which were related to the interactive relationships between adolescents. There were school premises that not everyone had access to, and one limiting factor may be the low subjective social status in school. Strong social support from teachers, classmates and parents was positively associated with adolescents’ subjective social status at school. Support from parents was associated with physical activity. Support from classmates was associated with physical activity through the subjective social status at school. The different subjective experiences of school-based social networks are linked to adolescents’ physical activity and should be taken into account when considering the possibilities of increasing adolescents’ physical activity. Although the foundation of an active lifestyle is largely built on one’s own family, the school still has the potential to compensate for differences in family background with its own actions. These interventions should place greater emphasis on peer relations and youth participation rather than the role of school staff.

Nuorten vähäinen liikkuminen on muodostunut yleiseksi yhteiskunnalliseksi huolenaiheeksi. Tässä tutkimuksessa etsittiin uutta tietoa nuorten liikkumisen taustoista. Tavoitteena oli selvittää, onko yläkouluikäisten nuorten kokemus omasta sosiaalisesta asemastaan yhteydessä liikkumiseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana valtakunnallisen Liikkuva koulu -ohjelman seurantaa vuosina 2012–2015. Aineisto kerättiin oppilaskyselyillä, mittaamalla nuorten fyysistä aktiivisuutta liikemittareilla sekä havainnoimalla ja haastattelemalla yläkoululaisia. Nuorten subjektiivisen sosiaalisen aseman ja liikkumisen välistä yhteyttä sekä subjektiiviseen sosiaaliseen asemaan yhteydessä olevia tekijöitä selvitettiin sekä määrällisillä että laadullisilla menetelmillä. Tutkimuksen kokonaisuus muodostui siten monimenetelmälliseksi ja moninäkökulmaiseksi. Nuorten subjektiivinen sosiaalinen asema ja liikkuminen olivat tulosten perusteella yhteydessä toisiinsa. Subjektiivisen sosiaalisen asemansa koulussa korkeaksi kokevat nuoret liikkuivat enemmän ja reippaammin vapaa-ajallaan verrattuna nuoriin, joiden kokemus omasta sosiaalisesta asemastaan oli matala. Korkea sosiaalinen asema oli sekä tytöillä että pojilla yhteydessä aktiiviseen liikkumiseen välitunneilla sekä osallistumiseen koulun yhteisten tapahtumien kuten teemapäivien ja juhlien järjestämiseen. Lisäksi tytöillä korkea sosiaalinen asema oli yhteydessä osallistumiseen välituntitoiminnan suunnitteluun. Sosiaalisen asemansa matalaksi kokevat nuoret olivat koulupäivän aikana enemmän paikallaan, eli heille kertyi liikkumatonta aikaa koulussa enemmän kuin sosiaalisen asemansa korkeaksi mieltäville nuorille. Korkeaksi koettuun sosiaaliseen asemaan koulussa yhdistyi myös enemmän kavereiden kanssa luotuja toimintamahdollisuuksia. Samoista koulutiloista muodostui nuorille hyvin erilaisia liikkumisympäristöjä. Koulussa oli tiloja, joihin kaikilla ei ollut pääsyä, ja yhtenä rajoittavana tekijänä voi olla matalaksi koettu sosiaalinen asema. Mitä vahvempaa sosiaalista tukea nuoret kokivat saavansa sekä opettajiltaan, luokkakavereiltaan että vanhemmiltaan, sitä korkeammaksi he kokivat oman sosiaalisen asemansa koulussa. Vanhemmilta saatu sosiaalinen tuki oli suoraan yhteydessä nuorten liikkumiseen. Luokkakavereiden tuki oli yhteydessä nuorten liikkumiseen kouluyhteisössä koetun subjektiivisen sosiaalisen aseman välityksellä. Kouluun liittyvissä sosiaalisissa verkostoissa muodostuvat erilaiset subjektiiviset kokemukset ovat yhteydessä nuorten liikkumiseen, ja ne tulisi huomioida jatkossa nykyistä paremmin pohdittaessa nuorten liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksia. Koululla on mahdollisuuksia tasoittaa perhetaustasta kumpuavia eroja nuorten liikkumisessa omilla toimenpiteillään. Toimenpiteissä on syytä korostaa koulun henkilökunnan roolin sijaan nykyistä voimakkaammin nuorten osallisuutta ja vertaissuhteita.