Pienituloisten subjektiivinen hyvinvointi ja siihen vaikuttavat tekijät

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan pienituloisten henkilöiden subjektiivista hyvinvointia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä ja sitä, miten pienituloisten henkilöiden subjektiivinen hyvinvointi eroaa hyvin toimeentulevien kokemasta hyvinvoinnista. Tutkimuksen aineiston muodostaa European Social Surveyn vuoden 2012 Suomea koskeva aineisto, jota analysoidaan SPSS Statistic-tilastoanalyysiohjelman avulla. Analyysimetodeina hyödynnetään varianssianalyysia sekä kaksisuuntaista varianssianalyysia. Tutkielman teoreettisena näkökulmana toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria Having, loving, being, joka toimii myös kantavana temaattisena luokittelijana koko tutkielman ajan.

Tutkimuksessa ilmeni odotetusti, että pienituloiset henkilöt ovat yleisesti tarkasteltuna onnettomampia, kuin taloudellisesti hyvin toimeentulevat henkilöt. Myös siviilisääty sekä sukupuoli vaikuttivat onnellisuuteen. Iällä ei sen sijaan ollut tilastollista yhteyttä koettuun onnellisuuteen. Henkilöiden pääasiallisessa toiminnalla oli suuri merkitys koettuun onnellisuuteen; esimerkiksi pysyvästi työkyvyttömät olivat huomattavasti muita onnettomampia. Sosiodemografinen vertailu osoitti, että yleisen onnellisuuden perusteella pienituloisia henkilöitä ei voida pitää homogeenisena ryhmänä.

Tutkittaessa pienituloisten ja hyvintoimeentulevien onnellisuutta edistäviä tekijöitä, havaittiin että tulotaso yksin ei selitä koettua onnellisuutta. Tuloja enemmän subjektiiviseen hyvinvointiin positiivisesti vaikuttivat koettu terveys, sosiaaliset suhteet, yleistetty luottamus muihin ihmisiin, sekä mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Itsensä toteuttaminen oli näistä hyvinvointimuuttujista kaikkein selkeimmin yhteydessä pienituloisten koettuun onnellisuuteen. Tämä noudattaa Allardtin hyvinvointiteoriaa, sekä aikaisemman muun tutkimuksen tuloksia.

Sosiaalityön kannalta tutkielma tuottaa tietoa pienituloisten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Yhteisöllisyyden edistäminen, yksinäisyyden kokemuksen vähentäminen, sosiaalisten suhteiden lisääminen, sekä itsensä toteuttaminen lisäävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta ja näitä tavoitteita tulisi hyvinvointipalveluilla edelleen edistää.