Mismatch negativity in musical context

Abstract

Auditorinen poikkeavuusnegatiivisuus on elektroenkefalografilla (EEG) mitattavissa oleva negatiivinen aivovaste, jonka ajatellaan toimivan merkkinä aivojen suorittamalle automaattiselle äänenerottelulle. Tässä tutkielmassa esitellään lyhyesti poikkeavuusnegatiivisuus eri modaliteeteissa, sen neuraalisten generaattorien sijainti aivoissa, poikkeavuusnegatiivisuuden syntyyn liittyviä hypoteeseja sekä kuinka sitä voidaan mitata. Teoreettisen osuuden lisäksi tutkielmassa järjestettiin käytännön koe, josta muodostui myös käytännön pohja tieteelliselle tutkimukselle. Kokeeseen osallistui 11 minimaalisen tai amatöörita- son musikaalisen osaamisen omaavaa osallistujaa. Heidän aivotoimintaa mitattiin EEG-laitteella, tarkoituksena selvittää havaitseeko poikkeavuusnegatiivisuusmekanismi eri tasoisilla voimakkuuksilla moduloidut poikkeavat ärsyk- keet ns. vakioärsykkeistä. Osallistujille esitetyt poikkeavat ärsykkeet poikkesivat vakioärsykkeistä kuudella eri tavalla, joista jokainen esitettiin kolmella eri voimakkuustasolla: sävelkorkeus, sijainti, voimakkuus, “slide”, ääniväri ja rytmi. Kokeessa osoitettiin, että sävelkorkeuden, sijainnin, voimakkuuden ja “slide”:n osalta aivovasteet poikkesivat tilastollisesti merkittävästi vakioärsykkeistä.

Auditory mismatch negativity is a negative component measurable with electroencephalography (EEG) and is considered to be a marker for automatic sound discrimination. This thesis includes a brief introduction to mismatch negativity in different modalities, location of its neural generators within the brain, the different hypotheses behind MMN function and how MMN can be measured. In addition to the theoretical part, a practical study was conducted, which also became the experimental base for a scientific paper. The experiment consisted of 11 participants with minimal or amateur level musical skills. The participants’ brain activity was measured with an EEG device to find out whether MMN correlates with levels of deviation presented to the participants. The deviants presented consisted of six types of deviance, each presented in three intensity levels: pitch, location, intensity, slide, timbre and rhythm. It was shown that pitch, location, intensity and slide differed significantly in all intensity levels from the standards.