Työskentelevän isän psyykkisen kuormittuneisuuden ja lapsen temperamentin yhteys heidän yhteiseen aikaansa

Abstract

Työssäkäyvä isä voi olla psyykkisesti kuormittunut ja hänen aikansa lapsen kanssa saattaa olla rajallista. Lisäksi lapsen temperamentti voi haastaa heidän yhteisen aikansa rakentumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella lapsen temperamenttipiirteiden yhteyttä työssäkäyvän isän psyykkiseen hyvinvointiin sekä näiden yhteyttä isän ja lapsen yhteiseen aikaan. Tutkimusaineistona käytettiin CHILDCARE-hankkeen varhaiskasvatus-kyselyn 2019 nelivuotiaiden lasten työssäkäyvien isien (N = 543) vastauksia. Temperamenttia tarkasteltiin SIDCA-mittarilla viiden temperamenttipiirteen osalta: aktiivisuus, negatiivinen emotionaalisuus, positiivinen emotionaalisuus, sosiaalisuus ja lujatahtoisuus. Isän psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin MH1-5-mittarilla. Taustamuuttujina toimivat asumismuoto, isän työaika, lasten määrä perheessä ja lapsen sukupuoli. Aineistoa analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella, eksploratiivisella faktorianalyysillä sekä hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysilla. Isän psyykkiseen kuormittuneisuuteen positiivisesti tai negatiivisesti olivat yhteydessä lapsen negatiivinen emotionaalisuus, aktiivisuus, positiivinen emotionaalisuus ja sosiaalisuus. Isän ja lapsen yhteisen ajan viettotapa jakautui kolmeen ulottuvuuteen: läheisyyteen, yhteisiin aktiviteetteihin ja oppimisen ohjaukseen. Läheisyyteen olivat yhteydessä isän psyykkinen kuormittuneisuus, positiivinen emotionaalisuus, asumismuodoista ”ei asu isän luona” sekä yhdysvaikutusmuuttujan kautta sosiaalisuus, lujatahtoisuus ja aktiivisuus. Yhteisiin aktiviteetteihin oli yhteydessä lapsen positiivisuus. Oppimisen ohjaukseen oli yhteydessä lapsen negatiivisen emotionaalisuuden yhdysvaikutus.