”Häipyneet ovat nyttemmin isänmaalliset sotavalheet”. : kuutosten puheenvuorot eduskunnassa 1944 – 1945

Abstract

Tutkin työssäni kuutosten eduskuntaryhmän puheenvuoroja eduskunnassa v. 1944 – 1945. Heidän eduskuntapuheenvuorojen tulkinnassa keskityn siihen, miten he käyttävät niissä historiaa. Tämä on osa heidän politisointiretoriikkaa, millä he pyrkivät jälkiviisaasti politisoimaan Suomen sota-ajan päätöksenteon. Näistä heidän historian tulkinnoista rakennan tulkintaa kuutosten käyttämästä historiapolitiikasta. Tarkoitan työssäni käyttämälläni historiapolitiikka-käsitteellä sitä, miten he tulkitsevat ja käyttävät tulkintojaan historiasta poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseen. Puheenvuoroissaan kuutoset tuomitsevat voimakkaasti sodan ajan pakotetun ja näennäisen yhtenäisyyden. He vaativat sotavuosien poikkeussäädösten kumoamista ja virheellisen politiikan tuomitsemista. He väittivät, että Suomi on hävinnyt sodan ja on fasistien liittolainen.

Osana heidän toimintansa ymmärtämistä selvitän, miten uudessa poliittisessa tilanteessa he rakensivat uusia merkityksiä vakiintuneille käsitteille. Esimerkiksi isänmaallisuudesta he esittelivät uusia tulkintoja. Kuutosten historiapolitiikan tutkiminen tuo esiin vasemmiston keskinäisen kamppailun työväestön sydämistä. Tämä käy ilmi asioista, joista he puhuivat eduskuntapuheenvuoroissaan. Puheenvuoroissaan kuutoset väittelivät muutaman kerran tiukasti SDP:n kansanedustajien kanssa. Värikkäimpiä puheenvuoroja olivat ne kun kuutoset puhuvat katkerasti vankeusajastaan. Nämä puheenvuorot voi ymmärtää niin katkeruuden ilmaisuna kuin laajempana kamppailuna SDP:n suunnasta ja politiikasta.

Kuutoset toivat eduskuntakeskusteluun lakialoitteet rauhansopimuksena sotasyyllisten tuomitsemisesta sekä esittivät sota-aikana Neuvostoliiton hyväksi toimineiden armahtamista. Nämä kuutosten toimet oli suunnattu SDP:n enemmistöä vastaan. Pääministeri Paasikiven vastaus kuutosten sotasyyllisyysaloitteeseen vaikutti Väinö Tannerin eroamiseen eduskunnasta. He myös toistivat Paasikiven vetoomusta ”uusista kasvoista” politiikkaan ennen v. 1945 eduskuntavaaleja. Samalla he tekivät vaalityötä SKDL:lle ja pyrkivät vastakkainasetteluun, missä toisella puolella olisi ”demokraatit” eli laitavasemmistolle myötämieliset ja toisella puolella ”fasistit”. Laitavasemmisto ei todellisuudessa ollut näin yksimielinen kuin julkisuudessa annettiin ymmärtää. Esimerkiksi kuutosten johtaja Wiik joutui sivuun SKDL:n johdosta.