Negatiivisen korkotason vaikutus pankkien kannattavuuteen Euroopassa

Abstract

Euroopan keskuspankin (EKP) tehtävänä on kansantalouden elvytys negatiivisen korkotason avulla, sillä sen uskotaan lisäävän yritysten ja kuluttajien rahan käyttöä. Negatiivinen korkotaso on varjostanut eurooppalaisten pankkien kannattavuuden kestävyyttä jo vuodesta 2014. Pankkien liiketoimintamallit vaihtelevat niiden koon, organisaation, maantieteellisen tavoitettavuuden ja toimintojen mukaan, siksi niiden toimintaperiaatekin on erilainen. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että pankit pystyvät sopeuttamaan toimintansa kannattavammaksi negatiivisen korkotason vallitessa ja pankin sopeutumiskyky riippuu paljon sen liiketoimintamallista kuten esimerkiksi koosta. Aikaisempien tutkimusten mukaan negatiivinen korkotaso olisi syönyt pankkien kannattavuuden lukemia riippumatta pankin liiketoimintamallista. Pankit, joiden hallussa on paljon talletuksia, ovat kärsineet suurimmat tappiot negatiivisten korkojen vallitessa. Kun kansantalouden riskisyys nousee, pankit keskittyvät laskemaan toimintansa riskisyyttä karsimalla markkinoilta otettavaa varallisuutta. Mitä enemmän pankki ottaa lyhytaikaista velkaa, sitä korkeammaksi sen riskipitoisuus nousee ja samalla pankin korkokate supistuu. Tutkimusmenetelminä käytetään kirjallisuuskatsausta ja empiiristä tutkimusta, jossa muodostetaan regressioanalyysi mallintamaan kannattavuuden tunnuslukuja. Tutkimus toteutetaan uudestaan ryhmämuuttujat huomioiden, jotta saadaan selville, miten eri kokoluokan pankit kokivat negatiivisen korkotason haasteet osana toimintastrategiaansa. Empiirisen osuuden tulokset ovat linjassa aiemmin suoritettujen tutkimusten kanssa, sillä molemmista voidaan todeta, että mitä suurempi pankki on kyseessä, sitä todennäköisemmin voi pankki ylläpitää kannattavuuden lukemiaan monipuolisemman luotonannon ja kattavampien suojaustoimenpiteiden avulla.