Lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimisen ammatillisen osaamisen arviointidiskurssit

Abstract

Työssäoppiminen on olennainen osa lähihoitajaksi opiskelua. Sitä on opiskelijan oman henkilökohtaisen osaamisen kehittymisen suunnitelman (HOKS) mukaisesti kaikissa tutkinnon osissa ja se tapahtuu sosiaali- ja terveysalan erilaisissa toimintaympäristöissä. Opiskelijan osaaminen arvioidaan tutkinnon osan ammattitaitovaatimusten ja -kriteereiden mukaisesti näytön arviointikeskustelussa työssäoppimisen päätteeksi ja siihen osallistuvat opiskelija, työelämän ohjaaja ja ohjaava opettaja. Lähihoitajaksi opiskelu kestää opiskelijan osaamisesta ja aiemmasta koulutuksesta riippuen kahdesta kolmeen vuoteen. Aiempien tutkimusten perusteella on todettu, että työssäoppiminen on oleellinen osa ammattitaidon kehittymistä ja käytännön työtaitojen hankkimista. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa eniten tietoja ja taitoja työssäoppimisen aikana ja he hyödynsivät kaikkia oppimisen muotoja.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää arviointitilaisuudessa ilmeneviä puhetapoja ja sitä kuka puhuu ja miten puhuu arvioinnin aikana. Tutkimukseen osallistui neljä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijaa Itä-Suomesta, heidän työelämän ohjaajansa ja työssäoppimista ohjannut opettaja. Opiskelijat olivat kuntoutumisen tukemisen tutkinnon osan työssäoppimisjaksolla. Arviointikeskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroitu teksti analysoitiin diskurssianalyyttisellä menetelmällä.

Analyysin tuloksena aineistosta nousi pääteemaksi arviointipuhetapa, koska opiskelijan osaamisen arviointi suhteessa tutkinnon osan arviointikriteeristöön on tärkein osa arviointikeskustelua ja koko keskustelu rakentuu tavalla tai toisella sen ympärille. Arviointipuhetapa voitiin jakaa opettajan ja ohjaajan moittivaan puheeseen, opettajan arviointitilannetta johtavaan puheeseen ja opiskelijan arviointi- ja perustelupuheeseen. Analyysin tuloksena todettiin, että opettaja puhui arviointitilaisuudessa eniten ohjaten keskustelua, joka olikin oletettavaa. Kannustavaa ja motivoivaa puhetta oli vähän sekä ohjaavalla opettajalla että työelämäarvioijalla. Sen sijaan moittivaa puhetapaa ilmeni paljon. Arviointitilanteen etenemiseen ja siinä käytettyihin puhetapoihin vaikutti opiskelijan valmistautuminen omaan arviointiinsa. Opiskelijoilla ilmeni paljon palautetta anovaa puhetapaa ja tutkimuksessa ilmenneillä puhetavoilla oli vaikutusta myös arvioinnin kulkuun.

Puhetavoilla on merkitystä arviointitilaisuudessa. Opettajan kyky käyttää arviointitilanteen johtamispuhetta ja ohjaavaa puhetta edistää arviointitilanteen sujumista ja rohkaisee opiskelijaa tuomaan esille omaa osaamistaan. Opiskelijoita tulisi ohjata harjoittelemaan itsearviointia ja sitä edistäviä puhetapoja, esimerkiksi tiedonhallintapuhetapaa, jossa opiskelija kertoo oman osaamisensa kehittymisestä työpaikalla.

Learning at work is an essential part of practical nursing studies. Based on student´s personal competence plans (PCDP) drawn up for students, all study modules contain learning at work, which occurs in different operating environments of the social and health care sector. Students’ competence is assessed based on the requirements and criteria set for vocational competence in each module in an assessment discussion related to the demonstration of competence at the end of the work placement. The discussion is participated by the student, the work placement supervisor, and the supervising teacher. Depending on the student’s competence and previous training, practical nursing studies last between two and three years. Based on previous studies, learning at work has been found a key part of the development of vocational competence and acquisition of practical working skills. Students have felt that they have acquired most knowledge and skills during learning at work and have utilized all modes of learning.

The purpose of this study was to explore the discourses occurring during the assessment situations, who speaks during the assessment, and how. Four students studying for vocational qualifications in social and health care in Eastern Finland, their work placement supervisors and the teacher guiding the work placement participated in the study. The students participated in a work placement period included in the rehabilitation support module. The assessment discussions were recorded and transcribed. The transcribed text was analyzed using the discourse analysis method.

In the analysis, the discourse used in the assessment emerged as the main theme, as assessing the student’s competence in relation with the assessment criteria set for the qualifications is the most important part of the assessment discussion, and the entire discussion is built around this in one way or another. This discourse could be divided into critical speech by the teacher and supervisor, the teacher’s speech facilitating the assessment situation, and the student’s speech involving assessment and giving justifications. As a result of the analysis, it was noted that, as presumed, the teacher spoke most often in the assessment situation and guided the discussion. The small amount of supportive and motivating speech by the teacher and assessor representing the working life was surprising. By contrast, criticism was common. The student’s preparation for the assessment affected the progress of the situation and the used discourse. A lot of the students’ discourse involved requesting feedback, and the types of discourse apparent in the study also affected the progress of the assessment.

The discourses are significance in assessment situation. Teacher´s ability to use speech facilitating and guiding in assessment situation promotes the proceed of the assessment situation and encourages the student to bring out their own skills. Students should be guided to practice self -assessment and discourses to encourage it, for example discourse information management, in which student speaks about of development of one´s own skills in the workplace.