Ympäristökonfliktien hallinnassa käydään kauppaa taloudellisten hyötyjen ja
ympäristöhaittojen välillä. Nykyinen hallinnan malli on edustuksellis-korporatiivinen. Turvetuotantoa, jolla paikallinen väestö näkee olevan vesiympäristöä pilaavia vaikutuksia, ohjataan ja päätösten valmistelua tehdään ryhmässä,
johon osallistuu ministeriöiden alaisia viranhaltijoita sekä turvealan yritysten
ja etupiirien toimijoita. Vain Suomen luonnonsuojeluliitto on edustanut kansalaisjärjestöjä. Luonnon pilaantumisesta kärsivät kansalaiset pidetään hallintajärjestelmän ulkopuolella varsinkin silloin, kun kansalaisten vaatimukset ovat
ristiriidassa luontoa hyödyntävän tuotannollisen toiminnan kanssa.
Tällaiseen päätelmään tullaan tässä tutkimuksessa, jossa Keski-Suomessa
turvemaiden vesistöjen pilaantumisena ilmenevää vesistöongelmaa selvitetään
kansalaisten näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on turvemaiden vesien äärellä asuvien ihmisten huolestuminen vesistöjen pilaantumisesta, heidän mobi
lisoitumisensa pilaantumista vastustavaksi liikkeeksi sekä liikkeen perustaman
Pelastetaan reittivedet (PRV) -yhdistyksen toiminta.
Asukkaiden havaintojen mukaan pilaantuminen aiheutuu etenkin turvetuotantoalueilta valuvasta humuksesta. Virallinen järjestelmä ei ole tunnistanut
vesien pilaantumista, koska sitä ei pystytty osoittamaan järjestelmän mittareilla.
Ihmisten havainnot eivät kelpaa näytöksi.
Pelastetaan reittivedet -yhdistyksen perustivat paikalliset ihmiset, jotka ko-
kivat, ettei julkinen järjestelmä eivätkä muutkaan toimijat huomioineet vesien
pilaantumisesta kärsivän paikallisväestön huolia ja vaatimuksia. PRV-yhdistyksen mielestä luonnonsuojelijat puolustavat soiden luontoarvoja, mutta eivät riittävällä tavalla ihmisten oikeutta nauttia vesiympäristön virkistyskäytöstä.
PRV-yhdistys on kokenut, että paikalliset viranomaiset eivät korporatiivisen
järjestelmän tiukassa ohjauksessa ole ottaneet sen vaatimuksia vakavasti esimerkiksi ympäristölupien myöntämis- ja valvontaprosessissa. Valtionhallintoon
vaikuttaminen on ollut vielä hankalampaa, koska turvetuottajat ovat harjoittaneet tehokasta omaa edunvalvontaa ja poliittiset päättäjät ovat olleet ihmisten
kokemuksista tietämättömiä. Pelastetaan reittivedet -yhdistys on kansalaistoimijana osoittanut kykyä edustaa vesien pilaantumisesta kärsiviä kansalaisia ja
pystynyt saamaan aikaan vastustuksesta huolimatta vesiä suojaavia ratkaisuja.
Tutkimuksessa käytetyn ”julkisen oikeuttamisen analyysin” viitekehykseen
perustuen voitiin tehdä tulkinta, että paikallinen väestö katsoo turvetuotannon
vesistövaikutuksia omasta ”arjen ja tuttuuden” maailmasta, jossa keskeistä on luonnon näkeminen kollektiivisena oikeutena. Julkinen järjestelmä on tukenut
turvetuotantoa ”ekotaloudellisen” maailman näkökulmasta. Sen mukaan luontoa tulee suojella, mutta yhteiskuntaa hyödyttävälle taloudelliselle toiminnalle
ei voi asettaa sellaisia rajoitteita, jotka tekevät toiminnasta kannattamatonta.
Näiden kahden arvomaailman erilaisuus on tehnyt turvekonfliktien ratkaisemisen mahdottomaksi.
Kun suhtautumisessa luontoon alkavat yhä enemmän painaa arjen ja tuttuuden maailman arvot, ympäristökonfliktit alkavat muuttua yhä vaikeammin ratkaistavaksi, ellei ihmisten luontoarvoja ja syvää luontosuhdetta oteta vakavasti.
Ylätason korporatiivisen järjestelmän tulisi muuttua alhaalta ylöspäin suuntau-
tuvaksi, ihmisten luontoarvot huomioivaan ja heidän vaikutusmahdollisuuten-
sa turvaavaan vuorovaikutteiseen hallintaan.
...
