Metsän tarina : tunnettuuden vaikutus metsien hakkuisiin ja suojeluun

Abstract

Metsän tarina on vuonna 2012 julkaistu dokumenttielokuva, joka kuvaa romantisoivasti vanhoja suomalaisia luonnontilaisia metsiä. Suomessa tällaisten metsien lukumäärä on laskenut huomattavasti metsätalouden myötä. Kuvaamalla katoavia metsiä romantisoivalla esitystavalla voidaan katsojissa mahdollisesti herättää suojeluhalua niitä kohtaan. Etelä-Savossa ja EteläKarjalassa sijaitseville elokuvan kuvauspaikoille suunnitellut ja niillä toteutuneet hakkuut ovatkin aiheuttaneet useita kohuja vuosien varrella, sillä esimerkiksi yhdellä hakatuista kuvausalueista esiintyi ennen hakkuita elokuvassa kuvattua Etelä-Suomessa harvinaista kuukkelia (Perisoreus infaustus). Tämän gradututkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko Metsän tarinan kuvausalueiden saama huomio ja elokuvan romantisoiva esitystapa vaikuttaneet kuvausalueiden metsänkäsittelyyn. Tutkimukseen valittiin elokuvan yhdeksän kuvausalueen lisäksi lähialueilta 27 topografialtaan vastaavanlaista metsäaluetta vertailualueiksi. Tutkimuksessa verrattiin paikkatieto-ohjelmaa hyödyntäen kuvausalueiden metsien kehitystä, hakkuita sekä luonnonsuojelualueiden muutoksia valittujen vertailualueiden vastaaviin muutoksiin ajanjaksolla, johon sisältyi vuosia sekä ennen elokuvan julkaisua että sen jälkeen. Muuttujia tarkasteltiin myös tarkastelujakson sisäisesti eri vuosien välillä, jotta voitiin havaita, milloin muutoksia on tapahtunut erityisen paljon. Tutkimuksessa havaittiin elokuvalla olleen lyhytaikainen positiivinen vaikutus kuvausalueiden metsiin elokuvan julkaisun jälkeen, sillä muutaman vuoden ajan kuvausalueilla puustoa hakattiin vähemmän kuin vertailualueilla. Kuitenkin otettaessa huomioon kaikki elokuvan jälkeen tarkastellut vuodet, kuvausalueilla tapahtui enemmän hakkuita elokuvan julkaisun jälkeen kuin ennen sitä. Toisaalta elokuvan julkaisun jälkeen kuvausalueille perustettiin suhteellisesti enemmän ja laajempia suojelualueita kuin vertailualueille. Elokuvalla oli siis sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia kuvausalueiden metsiin niiden säilymisen kannalta. Tämä tutkimus ei kuitenkaan kerro, johtuivatko havaitut vaikutukset elokuvan esitystavasta vai yleisesti elokuvan saamasta huomiosta. Lisätutkimusta romantisoivan esitystavan vaikutuksista tarvitaan siis edelleen, jotta tiedetään, onko se kannattava tapa kuvata luontoa, jota halutaan suojeltavan.

Tale of a Forest is a documentary film published in 2012 which romanticizes old Finnish primary forests. Because of forestry, the amount of old primary forests has decreased significantly in Finland. By romanticizing these forests, a film may awaken the viewers desire to protect them. Fellings planned and carried out on Tale of a Forest’s filming sites in South Savo and South Karelia have caused several stirs in the media over the years. For example, one of the felled forests was a territory of a Siberian Jay (Perisoreus infaustus), which is a rare species in Southern Finland. The aim of this master’s thesis was to find out whether the film’s romanticizing way to depict forest and the media attention after the film release affected the forest management of the Tale of a Forest filming sites. The study included 9 filming sites, and 27 topographically similar forest areas selected as reference sites within the same geographical area. Using a geographic information system software, filming sites’ forest development and felling, as well as changes in nature reserves, were compared with the corresponding changes in the reference areas in a period that included years both before and after the release of the film. The variables were also studied in different years to be able to observe the timing of significant changes in more detail. There was a short-term positive effect on the filming site forests after the film release, as for a few years there were less fellings than in the reference areas. However, when considering all years studied after the film release, there were noticeably more fellings in the filming sites after than before the release. On the other hand, relatively more and larger nature reserves were established after the film release in the filming sites than in the reference areas. Therefore, the Tale of a Forest had both positive and negative effects on forests of the filming sites regarding their preservation. However, it remains unsolved whether the observed effects were due to the film’s presentation of the forests or the general attention that the film received. Further research is therefore needed on the effects of the romanticizing way to present nature in order to know if it is an efficient way to raise awareness and willingness for conservation.