Hauras jaettu toimijuus ammatillisessa kuntoutuksessa

Abstract

Yhteistoiminta ja asiakaskeskeisyys ovat ammatillisen kuntoutuksen keskeisiä elementtejä. Niihin voi liittyä jaettua toimijuutta, joka sisältää kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja yhteisiin päämääriin sitoutumista. Tässä artikkelissa tarkastelemme jaettua toimijuutta haurastuttavia toiminta- ja puhetapoja ammatillisen kuntoutuksen yhteistoiminnassa. Aineisto kerättiin osana Kelan ammatillista kuntoutusselvitystä koskevaa arviointitutkimusta, ja se sisälsi eri osapuolten haastatteluja ja avoimia kyselyvastauksia. Temaattisessa analyysissa kiinnitimme huomiomme jaetun toimijuuden kannalta keskeisiin yhteistoiminnan prosesseihin. Suunnittelun ja päätöksenteon prosesseissa jaettua toimijuutta haurastuttivat jännitteiset ja jäykät toimintatavat. Niihin liittyi neuvotteluasemien epätasa-arvoisuutta, palvelun kehyksen ja kuntoutustyön arjen välisiä jännitteitä sekä ajallista epätahtisuutta. Sitoutumisen, vastuun ja tuen prosesseissa aktiivista, yksilöllistä toimijuutta korostavat ajattelutavat vaikeuttivat tuen jatkuvuuden tarpeen tunnistamista ja järjestelmien vastuunottoa.

Collaboration and client-centeredness are central elements in vocational rehabilitation. These may involve shared agency; experiences of being heard and understood and commitment to joint goals. We focus on the practices and mindsets related to vocational rehabilitation collaboration, which intensify the fragility of shared agency. The data were collected as a part of a study concerning Vocational rehabilitation assessment organized by Social Insurance Institution of Finland. Data included interviews and questionnaire responses to open questions. In the thematic analysis, we focused on the essential collaborative processes. In the processes of planning and decision-making, shared agency became brittle by tense and rigid practices. These were related to the inequality of negotiation positions, tensions between the service frame and the everyday practicalities of rehabilitation and furthermore, temporal asynchronization. In the processes of commitment, responsibility and support emphasizing the active individual agency made it challenging to identify the continuous need for support and undermined the systems' accountability.