Ylioppilastutkinnon muotoutuminen autonomian aikana

Abstract

In all so-called developed countries there is a school leaving examination at the end of secondary education. School leaving examinations in different countries have similar aims but differ in form and in their emphasis on various tasks. This research looks at the development of the Matriculation Examination in the period of autonomy in Finland. The study was carried out using historical research methods. The most important sources of information were: parliamentary records, the National Board of Education, teachers' meetings, the central archives of the University of Helsinki and the National Archives, committee reports and other relevant research. The aim was to clarify how various aspects of Finnish society are connected with the position and development of the Matriculation Examination. Factors considered included: cultural bilingualism, the development of Western thought and learning, the transition from the Assembly of Representatives of the Estates to Parliament, social and economic changes, the politics of Russification, the opening of education to women, changes in the education system, and the separation of Church and school. The tasks set in the Matriculation Examination were also studied. The roots of the Finnish Matriculation Examination in the period of autonomy are to be found in Fennomania, the emancipation of women, and factors related to educational equality. Finland was the first Nordic country to stress the significance of the Matriculation Examination in national development. Bilingualism led to difficulties between cultural groups which, in tum, hindered development. The politics of Russification slowed the process of reform. However, it was only in independent Finland that extensive changes were made to the examination. The Assembly of Representatives of the Estates emphasised the development of the Matriculation Examination at the expense of elementary schooling. The birth of the political party system diverted attention towards educating the population. Improved attitudes towards learning and openness to new ideas led to an increase in the number of people passing the Matriculation Examination. There was a time lag between changes in the education system and subsequent changes in the examination. The Matriculation Examination had a central significance for women's equality when university studies became open to them. Written tests were transferred from universities to upper secondary schools in 1874, and oral examinations in 1919. Nevertheless, the universities continued to influence the examination after 1919. The aims for the examination, set by society as a whole, were as follows: 1) realising political objectives, 2) legitimising educational reform. 3) implementing equality in education 4) developing the curriculum, 5) developing teaching and teaching methods, 6) selecting students for universities, 7) organising educational provision, and 8) granting educational status. Reform of the examination after independence was made possible by innovators in key administrative positions. It was also helped by the fact that classical education was given a lower priority. Growth in the number of upper secondary school leavers soon meant that the examinations could no longer be sat in universities. The Matriculation Examination develops along with many features of Finnish society. It appears that the examination can be modified only in accordance with social change. The aims of the examination must be carefully considered when making amendments.

Kaikissa ns. kehittyneissä maissa on keskiasteen päättötutkinto. Päättötutkinnot palvelevat eri maissa samoja tarkoituksia, mutta eroavat toisistaan sekä muodoltaan että tutkinnon eri tehtävien painotuksissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ylioppilastutkinnon muodostumista Suomessa autonomian aikana. Tutkimus tehtiin historian tutkimuksen menetelmällä. Keskeisin tutkimusmateriaali koostui valtiopäivien, kouluylihallituksen, koulunopettajakokousten, Helsingin yliopiston keskusarkiston ja Kansallisarkiston lähdeaineistosta, komiteanmietinnöistä sekä tutkimuksista, jotka sivusivat tutkimusaihetta. Tarkoituksena oli selvittää millä tavoin autonomisen Suomen kulttuurinen kaksikielisyys, aate- ja oppihistoriallinen kehitys, säätyvaltiopäivälaitoksen muuttuminen eduskunnaksi, sosiaalinen ja taloudellinen murros, venäläistämispolitiikka, naisten koulutusmahdollisuuksien avautuminen ja koulutusjärjestelmän muutokset sekä kirkon ja koulun erottaminen toisistaan olivat kukin omalla tavallaan yhteydessä ylioppilastutkinnon asemaan ja muodostumiseen. Myös selvitettiin ylioppilastutkinnolle asetettuja tehtäviä. Suomessa ylioppilastutkinnon juuret autonomian aikana ovat fennomaniassa, naisemansipaatiossa sekä koulutuksen tasa-arvotekijöissä. Suomi painotti pohjoismaista eniten ylioppilastutkinnon merkitystä kansallisessa kehityksessä. Kulttuurinen kaksikielisyys johti kulttuuritaisteluun, joka hidasti kehittämistä. Venäläistämispolitiikka jarrutti uudistumista. Vasta itsenäisessä Suomessa tutkintoon tehtiin perusteellisemmat muutokset. Säätyvaltiopäivät painottivat ylioppilastutkinnon kehittämistä kansakoulun kustannuksella. Puoluelaitoksen synty käänsi huomion kansanopetukseen. Aate- ja oppihistorialliset seikat olivat yhteydessä ylioppilaiden määrälliseen kehitykseen. Koulutusjärjestelmän muutoksiin tutkinto reagoi viiveellä. Ylioppilastutkinnolla oli keskeinen merkitys naisten tasa-arvoisuuden kehitykselle yliopisto-opiskelun avautuessa. Kirjalliset kokeet siirtyivät 1874 ja suulliset kuulustelut 1919 yliopistosta oppikouluihin. Yliopiston asema tutkinnossa säilyi vahvana vuoden 1919 muutostenkin jälkeen. Yhteiskunnan eri tahoilta tutkinnalle asetetut tehtävät muovautuivat seuraaviksi: 1) poliittisten tavoitteiden toteuttaminen, 2) koulutuksen muutoksen legitimoiminen, 3) koulutuksellisen tasa-arvon toteuttaminen, 4) opetussuunnitelman kehittäminen, 5) opetuksen ja menetelmien kehittäminen, 6) korkeakoulujen opiskelijavalinta, 7) koulutuksen ohjanta ja 8) koulutuksellisen statuksen antaminen. Tutkinnon uudistuksen mahdollistivat uudistajien avainasemat hallinnossa heti itsenäistymisen jälkeen ja klassisen sivistyksen siirtyminen taka-alalle. Ylioppilaiden määrän kasvu teki mahdottomaksi ylioppilaiden kuulustelemisen yliopistossa. Ylioppilastutkinto on ankkuroitunut syvällisesti moniin koko yhteiskunnan kehityspiirteisiin. Näyttää siltä, että tutkintoa voidaan uudistaa perin juurin ainoastaan laajojen yhteiskunnallisten muutosten yhteydessä tai seurauksena ja siten, että uudistustyössä huomioidaan laaja-alaisesti tutkinnalle asettuvat hyvin erilaiset tehtävät.