Lapsen osallisuuden toteutuminen lastensuojelun tarpeen arviointiprosessissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tavoitteena on saavuttaa laajempaa ymmärrystä siitä, miten lastensuojelun tarpeen arviointiprosessi tulee tehdä, jotta lapsen osallisuus toteutuu siinä. Lapsella on lainsäädännöllisesti vahvat oikeudet osallisuuteen lastensuojelun sosiaalityössä ja tarkastelemassani arviointiprosessissa. Näin ollen on syytä tarkentaa, millaisia edellytyksiä osallisuuden toteutuminen asettaa työntekijöille ja työorganisaatioille. Harry Shier (2001) on kehittänyt osallisuuden tasomallin, johon peilaten lapsen osallisuutta voidaan kehittää. Malli toimii tutkielmassani taustateoriana, ja esitän tutkimuskysymykseni sen pohjalta. Etsin tutkimuskysymyksilläni vastauksia siihen, mitä edellytyksiä lapsen osallisuuden toteutuminen lastensuojelun tarpeen arviointiprosessissa luo työntekijälle ja työorganisaatiolle. Tarkastelen, millaisia toimintatapoja ja työmenetelmiä työntekijällä sekä työorganisaatiolla tulee olla, jotta lapsen osallisuus toteutuu YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (1989) mukaisesti. Tulokset antavat käytännön-läheistä tukea lapsen osallisuuden kehittämiseen lastensuojelun tarpeen arviointiprosessissa. Toteutan tutkielman kirjallisuuskatsauksena. Määrittelen tutkielmassa lastensuojelun tarpeen arviointiprosessia ja tarkastelen lapsen osallisuutta lastensuojelun sosiaalityössä. Lapsen osallisuus näyttäytyy lastensuojelun sosiaalityössä vahvasti lapsen kuulemisena ja vaikuttamisen mahdollisuuksina. Tutkielmassani nousee esiin, että työntekijän ja työorganisaation rooli näiden toteutumisessa on merkittävä. Tutkielman keskeisten tulosten mukaan osallisuuden toteutuminen edellyttää, että työntekijä kohtaa lapsen lempeästi ja empaattisesti. Lisäksi työorganisaatiolta tulee saada tuki riittävään ajankäyttöön lapsen tapaamisissa. Tärkeää on myös tukea lasta ilmaisemaan näkemyksiään. Tässä työntekijän on käytettävä apuna lapselle ominaisia ilmaisumuotoja ja työvälineitä. Luottamuksellisen suhteen rakentamisessa tulee käyttää toiminnallisia menetelmiä lapsen kanssa. Oleellista on antaa lapselle tietoa sekä antaa lapsen vaikuttaa arviointiprosessin käytännön järjestelyihin. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että osallisuuden toteutuminen vaatii työntekijältä hyvin moninaista osaamista. Lastensuojelun sosiaalityön arviointiprosessissa ei kuitenkaan ole työorganisaation tasolla yhtenäisiä työntekijää velvoittavia rakenteita, joita työntekijä voisi hyödyntää lapsen osallisuutta kehittäessään.