Kimmo Vänni. 2005. Polvisiteiden hyöty voimasuorituksessa ja vertikaalisessa hypyssä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Biomekaniikan pro gradu – tutkielma. 103 sivua + liitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää polvisiteiden hyötyä polven ojentajien voimaan ja hermolihasjärjestelmän toimivuuteen. Polvisiteiden mekaanisten voimaominaisuuksien osalta suoritettiin testit Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen laboratoriossa testaamalla polvisiteiden hyötyä maksimaalisessa, isometrisessä puristuksessa ja vertikaalisessa hypyssä. Testattavana oli kaksi henkilöä ja testikierroksia oli neljä / henkilö /laite, sisältäen 2 x 3 suoritusta kierrosta kohti (70 ja 90 asteen polvikulmat. Polvikulmat on määritelty siten, että jalan ollessa suorana kulma on 0 astetta). Testaussuorituksia tehtiin siten henkilöä kohden 48 ja yhteensä koko testissä suorituksia tuli 96 kappaletta. Testausvälineinä olivat kontaktimatto, jossa mitattiin painopisteen muutoskorkeutta
sekä isometrinen voimapenkki, jossa mitattiin jalan staattista ojennusvoimaa. Testattavat siteet olivat normaalit idealsiteet, idealsiteet teipillä vahvistettuna ja kangassiteet sekä ”0” – suoritus ilman välineitä. Saaduissa tuloksissa on hajontaa, mutta yleisesti voidaan todeta, että siteiden käytöstä saattaa olla hyötyä voimasuorituksessa. Tehdyn testin perusteella suurin ero oli toisen koehenkilön vertikaalisten 70 asteen kulmalla suorittujen hyppyjen keskiarvotulos verrattuna alkuarvoon. Idealsiteiden vaikutus oli suoritusta parantava noin 4,7 %. Vastaavasti samalla koehenkilöllä voiman suhteen paras arvo oli 90 asteen kulmalla tehty puristus, jossa käytettiin idealsiteitä ja teippausta. Kolmen yrityksen keskiarvotulos oli 21,5 % parempi kuin ”0” – suoritusten keskiarvo. Tosin tuloksissa oli myös hajontaa. Kaikki tulokset on esitetty jäljempänä. Polvisiteiden vaikutuksesta hermolihasjärjestelmän (EMG) toimivuuteen testattiin Pirkanmaan ammattikorkeakoulun laboratoriossa Tampereella. Testattavana oli kaksi koehenkilöä sekä pilottimittauksessa että varsinaisessa mittauksessa. Testausvälineinä olivat jalkaprässi (vaakamalli), EMG -rekisteröintilaite sekä UKK-instituutista Tampereelta lainaksi saatu voimalevy. Testit suoritettiin kahden erilaisen polvisiteen osalta submaksimaalisessa puristuksessa. Tavoitteena oli selvittää muutokset voima – EMG kuvaajassa ajan funktiona, joten maksimaalista suoritusta ei tarvinnut tehdä. Submaksimaalisen suorituksen toivottiin antavan luotettavan kuvan hermolihasjärjestelmän ja polvisiteen keskinäisestä vaikutuksesta. Pilottimittauksessa tehtiin havainto, että kuormitusmalli muuttuu, kun henkilö suorittaa maksimaalisen puristuksen. Tämä osaltaan muuttaa tai aiheuttaa tuloksiin hajontaa, jota ei voida ottaa huomioon riittävän tarkasti (eng. bias). Siitä syystä päädyttiin tekemään mittaukset vakioidulla painolla, tavallisella liikenopeudella, huomioiden, että kuormitus on submaksimaalinen. Saaduista tuloksista voidaan havaita, että polvisiteet eivät submaksimaalisessa, dynaamisessa suorituksessa vaikuttaneet kovin paljoa lihasten (Vastus Lateralis ja Vastus Medialis) EMG- aktiivisuuteen, vaikka polvisiteiden avulla koehenkilöt saivat sellaisen kuorman nousemaan, jota he eivät muuten kyenneet nostamaan. Koska mittaukset tehtiin dynaamisessa työssä pinta -EMG mittauksilla, tutkimuksessa jäi mietityttämään, minkälaisia tuloksia olisi saatu neula- tai lanka -EMG:llä muutamasta motorisesta yksiköstä mitattuna. Jos saatuja tuloksia verrataan kirjallisuuteen, voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa saatiin myös tulos, jossa EMG- arvot olivat lineaarisia voiman funktiona dynaamisessa työssä. Kirjallisuuden mukaan lineaarisuus ilmenee isometrisessä työssä, eikä dynaamisen työn osalta oteta kantaa tulosten voima -EMG – suhteen lineaarisuuteen. Jatkotutkimusaiheena voisi olla laajempi urheilu- ja tukitekstiilien tutkimushanketta, jossa niiden ominaisuuksia (elastisuus, ihoärsytys, paine) verrataan voima -EMG – suhteeseen.
...
