Undervisning i muntlig språkfärdighet i svenska och engelska : gymnasisters erfarenheter och behov

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia lukiolaisten käsityksiä suullisesta kielitaidosta, sen tärkeydestä ja oppimisesta sekä miten he itse määrittelevät kyseisen käsitteen. Pääpaino tutkimuksessa on opiskelijoiden kokemukset suullisen kielitaidon opetuksesta lukion ruotsin ja englannin tunneilla ja näiden kahden kielen vertailu keskenään. Tutkimuksen teoriapohjana käytetään eri määritelmiä kommunikatiivisesta kompetenssista, painottuen Bachman & Palmerin sekä EVK:n näkemyksiin. Tutkielmassa esittelen myös keinoja testata ja arvioida suullista kielitaitoa sekä vertailen ruotsin ja englannin varieteetteja keskenään. Aikaisemmat tutkimukset keskittyvät opiskelijoiden käsityksiin suullisesta kielitaidosta sekä suullisesta ylioppilaskokeesta. Kerään aineistoni haastattelemalla kymmenen lukiolaista ja tutkimusmetodina käytän sisällönanalyysia. Keskeisimmät tulokset tutkimuksessa osoittavat, että lukiolaiset pitävät suullista kielitaitoa tärkeimpänä kielenoppimisessa, mutta he kokevat, että sen opetus jää vähäiseksi kielten oppitunneilla. Vaikka suullinen kielitaito nähtiin tärkeänä, sen testaus ylioppilaskokeessa jakoi mielipiteitä. Kuitenkin kaikki opiskelijat olivat sitä mieltä, että he pärjäisivät hyvin englannin suullisessa ylioppilaskokeessa, mutta vain yksi oli tätä mieltä, kun kyseessä oli ruotsin suullinen koe.