Högstadieelevers åsikter om undervisningen i muntlig språkfärdighet i svenska

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä yhdeksäsluokkalaisilla oppilailla on ruotsin kielen suullisen kielitaidon opetuksesta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, keskitytäänkö opetuksessa oppilaiden mielestä tarpeeksi suullisen kielitaidon opetukseen, muuttaisivatko oppilaat jotain opetuksessa ja millaisina ruotsin kielen käyttäjinä oppilaat näkevät itsensä.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Millaisia käsityksiä oppilailla on ruotsin kielen suullisesta kielitaidon opetuksesta? 2. Muuttaisivatko oppilaat opetusta, jos kyllä, niin miten? 3. Millaisina ruotsin kielen käyttäjinä oppilaat näkevät itsensä?

Tutkielman aineisto kerättiin kolmella puolistrukturoidulla parihaastattelulla. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt opiskelivat Pohjois-Savolaisessa yläkoulussa. Kaikki kolme haastattelua järjestettiin etäyhteydellä Zoom-palvelun välityksellä. Haastattelut toteutettiin suomen kielellä ja jokainen haastattelu kesti noin 15–20 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin osallistujien luvalla. Kerätty aineisto litteroitiin, ja se analysoitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilaat toivovat oppitunneille enemmän suullisen kielitaidon opetusta. Oppilaiden mielestä on tärkeää oppia puhumaan vieraita kieliä, vaikka he eivät käytäkään ruotsin kieltä arjessaan. Oppilaiden mukaan puheen ja suullisen kielitaidon harjoittelun arvoa tulisi nostaa opetuksessa. Tehtävät ja palautteenanto olivat asioita, joihin oppilaat toivoivat muutosta. Opettajalta ei saa juuri ollenkaan henkilökohtaista palautetta suullisesta kielitaidosta, mikä vaikuttaa oppilaiden opiskelumotivaatioon. Oppitunneille toivottiin enemmän vapaan tuottamisen tehtäviä, jotta oppilaat voisivat harjoitella puhumista arkipäivän tilanteissa ja oppia soveltamaan kieltä. Oppilaat eivät näe itseään hyvinä kielenkäyttäjinä, vaikka heidän todistusarvosanansa oli kiitettävä tai erinomainen. He kokivat, että heidän kirjalliset taitonsa ovat suullisia taitoja paremmat. Kukaan oppilaista ei käytä ruotsin kieltä vapaa-ajallaan, eivätkä he usko, että tulevat tarvitsemaan kieltä myöskään tulevaisuudessa työtä ja jatko-opintoja lukuun ottamatta.