Sijaishuollossa eläneiden nuorten kokemuksia sijaishuollosta ja sen merkityksistä nuorten päihteiden käytölle

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella päihteiden käyttönsä vuoksi sijaishuollossa eläneiden nuorten kokemuksia sijaishuollon merkityksistä nuorten päihteiden käytön näkökulmasta. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää sosiaalityössä päihteitä käyttävien nuorten kanssa työskenneltäessä sekä nuorten päihdepalveluiden kehittämistarpeisiin. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta 18–21-vuotiasta lastensuojelun jälkihuollossa olevaa nuorta. Haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten päihteiden käyttö oli alkanut 12–13 vuoden iässä. Nuorten kohdalla päihteiden käyttöä oli ehtinyt jatkua 1–4 vuoden ajan, ennen kuin päihteiden käyttö tuli ilmi aikuisille. Päihteiden käytön ja siitä kiinni jäämisen seurauksena jokaisen nuoren kohdalla päädyttiin joko heti ensi vaiheessa tai lastensuojelun työskentelyn edetessä nuoren huostaanottoon. Tutkimustulosten perusteella syntyi neljä erilaista merkityskategoriaa kuvaamaan sijaishuollon merkityksiä sijoitettujen nuorten päihteiden käytön näkökulmasta. Kategoriat ovat sijaishuolto tukena, sijaishuolto kontrollina, sijaishuolto säilyttäjänä sekä sijaishuolto mahdollistajana. Nuorten sijaishuollossa saama päihdehoito ja keinot kontrolloida sekä puuttua nuorten päihteiden käyttöön erilaisin lastensuojelulain mukaisin rajoituksin olivat tehottomia. Päihteiden käyttö jatkui jokaisen nuoren kohdalla läpi koko sijoituksen. Samaan sijaishuoltoyksikköön sijoitetut muut nuoret, kokemukset epäasiallisesta kohtelusta ja osaamattomasta henkilökunnasta sekä passiivinen arki lisäsivät nuorten sitoutumattomuutta sijaishuoltopaikkaa sekä omaa hoitoa kohtaan. Sitoutumattomuus näkyi nuorten päihteiden käyttönä sekä karkailuna sijaishuoltopaikasta. Nuoren päihteettömyys sijaishuollossa sekä päihdetyöskentelyn toteuttaminen edellyttivät sijoitusta erityisen huolenpidon tai päihdekatkaisun sisältävään yksikköön, jossa nuoren liikkumisvapautta sekä yhteydenpitoa rajoitettiin samanaikaisesti annettavan hoidon kanssa. Tutkimukseni tuo esille melko kriittisen näkökulman lastensuojelun sijaishuollosta päihteiden käytön vuoksi sijoitettujen nuorten kokemana. Vastentahtoinen puuttuminen nuoren päihteiden käyttöön sekä se, ettei vakavasti päihderiippuvaisten alaikäisten nuorten hoidon tarve ja annettava hoito sijaishuolloin keinoin kohtaa, selittävät pitkälti nuorten negatiivisia kokemuksia sijaishuollosta ja saamastaan tuesta.