Oulun läänin henkirikollisuus 1945–1950

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee henkirikollisuutta sodan jälkeisessä Oulun läänissä. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia henkirikoksia sodan jälkeisessä Suomessa tehtiin ja miten rauhaan palaamisen ongelmat näkyivät kasvaneessa henkirikollisuudessa.

Päälähteinä käytän Oulun läänin kihlakuntien oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja Suomen virallisia tilastoja. Oikeudenkäyntipöytäkirjojen, virallisten tilastojen ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta rakennan laajemman käsityksen väkivallan yleistymiseen johtaneista syistä.

Sodan jälkeen moni oli uuden elämän alussa. Osa joutui jättämään lähipiirinsä ja muuttamaan kauemmas töiden perässä. Lapin jälleenrakennus tarjosi töitä Pohjois-Suomessa ja toi vieraspaikkakuntalaisia Oulun läänin alueelle. Sopeutuminen ei sujunut ongelmitta, vaan nämä vieraspaikkakuntalaiset olivat yliedustettuina henkirikosten tekijöinä monissa Oulun läänin kunnissa.

Rauhan aikaan siirtyminen näkyi lisääntyneenä humalahakuisena juomisena, mikä lisäsi aggressiivista käyttäytymistä ryyppyporukoissa. Humalassa tehtyjen henkirikosten määrä kasvoikin koko Suomessa sodan jälkeen. Juomatapoihin vaikutti sota-ajan alkoholipolitiikka ja yksilöiden tapa purkaa sodan aiheuttamia psyykkisiä vaurioita alkoholilla. Joillakin sota oli aiheuttanut luonteen muuttumista aggressiivisemmaksi ja hermostuneemmaksi, mikä sai monet turvautumaan väkivaltaan suuttuessaan.

Sodan jälkeen henkirikoksen tekijä oli yhä useammin rikoksenuusija, sillä sota-ajan tiukempi lainsäädäntö ja jatkuva puute hyödykkeistä olivat ajaneet yhä useamman suomalaisen rikkomaan lakia. Huolimatta rikoksenuusijoiden kasvaneesta määrästä suurimmalla osalla henkirikokseen syyllistyneellä ei ollut aikaisempaa rikostaustaa.