Esikoululaisten vahvuudet tuen taustalla esiopetuksen opettajien käsitysten mukaan

Abstract

Tutkimuksessa on selvitetty esiopetuksen opettajien käsityksiä esikoululaisten vahvuuksista sekä vahvuuksien käyttöä lapsen tukemisessa. Vahvuuksien merkitystä on tutkittu erityisesti peruskoulussa positiivisen pedagogiikan näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta tehty tutkimus painottuu pedagogisten asiakirjojen analysoimiseen, eikä opettajien käsityksiä lasten vahvuuksista ole juuri tutkittu. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusote fenomenografinen. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Harkinnanvarainen näyte koostuu kuudesta varhaiskasvatuksen opettajasta, jotka työskentelivät esiopetuksen parissa. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tutkimuksessa havaittiin eroja esiopetuksen opettajien vahvuuskäsityksissä. Vahvuudet jakautuivat luonteenvahvuuksiin, taitovahvuuksiin, tapoihin oppia sekä mielenkiinnon kohteisiin. Opettajat kokivat lapsen vahvuuksien tukemisen tärkeäksi ja vahvuudet nähtiin melko pysyvinä, joskin ne saattoivat muuttua ympäristön vaikutuksesta. Tuen suunnittelussa vahvuudet nähtiin keinona tukea lasta ja ne ohjasivat opettajien tukimetodeihin liittyviä valintoja. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet heijastui opettajien vahvuuskäsityksiin, esimerkiksi oppimisen ilo nähtiin lapsen vahvuutena. Opettajien vahvuuskäsityksissä oli osittain samoja piirteitä, kuten kognitiivisten taitojen korostaminen ja sosiaaliset vahvuudet, kuin tuen asiakirjoja koskevien tutkimusten tuloksissa.